”Saksa on paska maa!” totesi Seppo Räty aikanaan. Pahastipa oli Seppo väärässä, tai ainakin häneltä jäi kokematta Saksan kylpylät. No yksi Seppo sanoo Saksaa paskaksi maaksi ja toinen (Taalasmaa) mainostaa Veikkausta hyvänä bookkerina, kujalla ovat sanoisin jopa.
Kirjoittelen tässä blogissa matkakokemuksia Saksasta ja välillä muualtakin, ja tarkoitus olisi myös antaa arvosteluja eri kylpylöistä omina postauksinaan. Matkustelu on viime aikoina lisääntynyt reilusti, ja moni matka on suuntautunut Saksaan. Tarkkaan ottaen lentoja Saksaan on tehtynä kahdeksan menopaluuta, jonka aikana on koettu reilusti päältä toistakymmentä erilaista (ja samoja useasti) kylpylää Saksan (ja myös Itävallankin) alueella. Miten tämä liittyy vedonlyöntiin tai kasinoihin; eipä varmaan mitenkään, muuten kuin yksi tapa irrottautua hetkeksi peleistä ja käyttää voittorahoja. Ja Saksahan on siitä hyvä maa, että siellä pelaamista ei ole kielletty, eli jos pelihammasta alkaa kolottaa tai kasino iskee hyvää tarjousta pöytään, niin yhteydet pelaa ja rullat pyörii.
Tässä eka postauksessa käsittelen tarkemmin, mistä homma lähti liikkeelle, eli taustoja ja ensimmäisen reissun kokemuksia. Myöhemmin tarkoitus avata muita reissuja, ja Saksan saunakulttuurin avaaminen ansaitsee oman postauksensa. Se on sen verran erilainen kuin Suomessa yleisesti ottaen.
Olen aina tykännyt kylpylöistä, yksi harvoja paikkoja jossa aika menee kuin siivillä vaikket varsinaisesti tee mitään ja pystyt irrottautumaan koneelta ja rentoutumaan. Porealtaat ja erilaiset saunat ovat loistava pohja, ja naiskauneus ei tilannetta pahenna laisinkaan. Kulttuureissa on isoja eroja siinä, miten alastomuuteen suhtaudutaan näin yleisesti ottaen. Käsittääkseni esimerkiksi jenkit ja espanjalaiset eivät ymmärrä laisinkaan yhdessä saunomista alastomana, edes saman sukupuolen kanssa. Suomessa kuvitellaan että olemme saunakansaa ja meillähän alastomuus on normaalia ja ei mikään tabu, mutta heti kun paljasta pintaa enemmän vilahtaa se koetaan ahdistavana ja kukkahattutädit huutavat apua järkytykselleen. On toki Suomessakin kourallinen naturisteja, joille asia on okei, mutta iso osa (etenkin naispuolisista) ihmettelee ja päivittelee ahdistusta/järkytystä/tirkistelyä, jos sattuu näkemään vastakkaista sukupuolta olevan alasti.
Suomessa sekasaunoja oli pitemmän aikaa tasan yksi laajempi kokonaisuus, Vuokatissa sijaitsevan Katinkullan kylpylässä oleva erillinen Saunamaailma. Siellä oli neljä saunaa, kaksi poreammetta ja vilvoitteluallas. Sekasaunat tarjosi erilaisille ihmisille tavan rentoutua; pareille ja perheille mahdollisuuden saunoa yhdessä, naturisteille vapauden toteuttaa vapauttaan ja heteroillekin pikkupervoille mahdollisuuden ihailla maisemista. Mitään häröilyä tai muuta ahdistelua näissä ei koskaan tapahtunut, vaan jokainen loi ahdistuksen lähinnä omassa päässään, jos alkoi miettiä miltä näyttää muiden silmissä jne. Paikka ei ollut iso, mutta kahden höyrysaunan, kahden porealtaan, löylyluolan ja suomalaisen saunan kombinaatio tarjosi mahdollisuuden rentoutua ja nakkeilla. Mutta sitten käsittääkseni kukkahattujen tai sellaisten katkerien (naispuolisten) kävijöiden, jotka eivät itse uskaltaneet tulla nakkeilemaan, mutta kokivat sen jotenkin syrjivänä etteivät pääse, lukuisten valituksien seurauksena Saunamaailma meni remonttiin. Sinne laitettiin väliseinät ja jaoteltiin sukupuolet ja yhtäkkiä kävikin niin että miesten puolella oli höyrysauna, suomisauna ja suihkut ja todella ahtaat käytävät; missä on rentous, missä on tila ja ennen kaikkea kuka kehtaa enää kutsua tällaista Saunamaailmaksi, kun kombinaatio muistuttaa äärimmäisen ahdasta uimahallin saunaosastoa? Naisten puolelle jäi tottakai erikoisemmat saunat ja pari poreammetta, mutta ahtaaksi meni sekin. Vilvoitteluallas jäi lasten käyttöön. Tämä jaottelu tapahtui joskus ehkä vuonna 2013. Suomen sekasaunomiskulttuurin ympyrä sulkeutui.
Olin kuullut/lukenut, että Saksassa on paljon kylpylöitä, joissa on sekasaunat. Tarkemmin en tiennyt millaisia, mutta siitä se ajatus sitten lähti. Meni jokunen vuosi. Serkkuni Ekun kanssa oli ollut puhetta Saksan reissusta, mutta toteutuksen asteelle tätä ei oltu saatu. Olin voittanut peleistä jonkun verran ja reissaaminen alkoi kiinnostaa. Ekulle piti vielä matkakassa hommata, ja ajateltiin, että josko se kasinopeli antaisi vähän kassan pohjalle pätäkkää. Niinpä sitten joku Cherrykasinon bonus napattiin ja alettiin pyöritellä. Monnien Prinsessa Koi siinä sitten antoi Sure Win Freespinnit ja sieltä ekalla pyöräytyksellä napsahti prinsessaa näytölle reilumman puoleisesti. Voitto oli lopulta 2222 euroa ja myöhemmin Immo vielä tykitteli lisää, joten lähelle neljän tonnin matkakassaa saatiin. Sillähän tekee useammankin reissun. Varattiin siis reissua Berliiniin näin alkuun. Reissun ajankohta oli maalis-huhtikuun vaihde 2017.
Tämä reissu alkoi legendaarisesti sillä, että kaivelin järkyttävän syvän lähtökuopan ja kommelluksia riitti muutenkin. Lähtöpäivä oli tiistai, ja maanantaina tein vielä kotona töitä. Tarkoitus oli Ekun kyydillä mennä maanantai-iltana Kuopioon, josta sitten junalla matkustamme Helsinkiin ja lento Berliiniin. Maanantaina iltapäivällä tein töitä ja siinä sitten tuli muutaman satasen kuoppa jostain kasinohommasta, ajattelin siinä sitten että helppo tämä on paikata ja voi pojat että lähtikin käsistä ja pahasti. Se oli oma taitolajinsa kun on 5figs kuopassa ja yrität työpuhelua hoitaa kun järkyttävä ketutusaalto pyyhkii päässä ja soittaa balalaikkaa. Tuon session aikana löin 3×2000 betsit Leovegasille, tuli tuplausta ja tuli splittausta ja oma ennätys 12k yhdessä jaossa oli pöydässä. Siitä jaosta sain takaisinkin 12k, mutta kun ei kuoppaa saatu paikattua niin se oli lopulta abouttiarallaa 30 kiloa. Pelisession jälkeen tyhjä katse silmissä pöntölle kuselle ja lorottaessa mietin että mitähän nyt mahtoi tapahtua. Kivat lähtökohdat matkalle.
Illasta lähdimme sitten Ekun vanhalla Toyotalla Kuopioon ja totta kai siihen heitti melkein surkeimman mahdollisen ajosään, maaliskuun loppu ja lumiräntäloskapaskaa tie täynnä. Se matka muuten kesti ja pelotti. Onneksi ei ollut kiire. Kairasin samalla Redbetiltä tullutta isompaa cashbackia, mutta aika tyhjä olo oli sen suhteen, että voitanko sieltä sen pari kiloa takas vai en.
Seuraavana päivänä Kuopion juna-asemalla sää oli edelleen surkea ja mielialakin melkolailla. Normaalisti parin kilon kuopat pyyhkiytyy päivässä yli, mutta tämä tuntui. Yritin kuitenkin nollata tilanteen ja nauttia matkasta. Nautinnolle tuli stoppi jo junamatkan alussa, kun ilmoitettiin että myrsky on katkonut puita, ja raide on poikki tietyltä pätkältä. Vaihtoehtoinen bussikuljetus järjestetään, mutta VR mittakaavassakin tuli viivettä aika reilunlaisesti. Ja toki olimme ylioptimistisesti varanneet lennoille varoaikaa ihan liian vähän. Siinä sitten konduktööriltä kyselemään, että tähän aikaan pitäisi olla lentokentällä ja hän vaikutti melko välinpitämättömältä ”ei voi mitään”-tyypiltä, mutta ehdotti että jos Pieksämäeltä lähdemmekin Tampereelle ja siitä Helsinkiin saatamme juuri ja juuri ehtiä, normireittiä ei mitenkään. No siihen oljenkorteen tartuttiin ja Tampereella sitten tauluun ilmestyy ”juna myöhässä 5min” ja kylläpä se taas kärvensi pääkopassa jonkun verran. Ei ollut ihan halpoja minuutteja ne välttämättä. Mitään megamyöhästymistä ei tullut ja sitten Helsingin päässä ehdimme viime hetkellä viimeiseen lähijunaan joka meni lentokentälle. Muistaakseni aikaa portin sulkeutumiseen oli noin 10-15min kun saavuimme lähijunan asemalle. Voin sanoa että siinä sitten juostiin. Olin vielä aivan paskassa kunnossa, talvitakki päällä ja edessä oli lentokentän pitkät liukuportaat. Sinänsä kävi tuuri, että turvatarkastuksessa ei ollut sillä hetkellä pahempia jonoja, ja sitten taas juostiin. Siinä tuli ihan oikeasti läskille hiki, ja lentokoneen vierustoverille hajuelämykset matkalle, mutta niin vain ehdittiin mukaan.
Saksan maaperälle laskeutuessa keljutus tappioista alkoi pikkuhiljaa laskea. Tuona iltana emme vielä varsinaiseen kylpylään ehtineet, mutta olimme varanneet hotellin, jossa oli kylpylä. Steigenberger hotelli oli majoituspaikka, ja useamman rakennuksen edessä oli käpäliään nostavat karhut. Pakolliset morotusselfiet karhun kanssa Instaan ja sitten lunastamaan huoneita. Menimmekin samoin tein testaamaan hotellin kylpylän, mutta suomalaisina turisteina ei ollut kylpyläetiketit täysin hyvin hallussa. Tuo kylpylä oli hyvin suppea, tyypillinen hotellikylpylä. Yksi isompi allas, sauna jossain perällä. Kylpylä oli tyhjä ja siellä ei ollut juuri porukkaa. Joku nainen siellä oli vahtina ja hänen kanssaan syntyikin tilanne, jolle tulee repeiltyä edelleen. Ensin kävimme pukkarissa ja tulimme uikkarien kanssa allasosastolle. Hieman kankeasti englantia puhuva nainen tulee sormeaan heristäen ”No no no no”. Uikkareita ei siis saanut olla. Sitten pojat että ”noniin eli tämäkin on tällainen paikka, jossa mennään ihan munasillaan” ja sitten täysin nakuna pukkarista takaisin. Sama nainen tulee entistä nolompana ja kiihtyneempänä että ”nonononono”. Olimme että mitäs paskaa, että mites tänne pitää nyt tulla. Kielimuuri oli vähän niin ja näin, kukaan ei osannut kunnolla ja siinä keskustelujen aikana kävi ilmi että häntä ei kyllä haittaa vaikka olisimme munasillaan, mutta muut tyypit voivat häiriintyä. Tuon ”minua ei haittaa” hän toisti monesti, mutta tilanne oli kyllä kaiken kaikkiaan koominen ja hänen hämmentynyt nolostumisensa huvittaa siinä. Lopulta selvisi että ilmeisesti kulkeminen tapahtuu pyyhe päällä, ja kun kysyimme miten altaaseen voi mennä, niin sanoi että saamme mennä sinne alasti, mutta silloin kun kukaan ei katsele. Kylpylä oli melko hiljainen, ihan muutama tyyppi kävi siinä meidän lisäksemme. Olimme siellä jonkun aikaa ja seuraavana päivänä oli tarkoitus mennä Vabali Spa nimiseen paikkaan, joka oli googletuksissamme kehuja saanut.
Seuraava päivä oli keskiviikko, ja lähdimme kohti Vabalia. Aivan hotellin lähellä oli aukio, jossa oli reilusti kukkia. Mietimme onko jotain sattunut, mutta ilmeisestikin kyseessä oli muistopaikka muutama kuukausi tuosta takaperin sattuneelle rekkaterrori-iskulle, joka tehtiin Berliinin joulumarkkinoille.
Vabaliin saapuessamme paikka ei näyttänyt miltään erityisen isolta kompleksilta, se sijaitsi lähellä Berliinin päärautatieasemaa, josta kuljettiin hyvin rauhallista lähiöreittiä sinne. Respan tytöt antoi meille rannekkeet, ja maksu tapahtuu sitten lähtiessämme. Ohjeistivat että saunassa ja altaissa ollaan sitten nakkena ja antoivat kartan kylpylästä. Respan jälkeen mentiin siitä rakennuksesta vielä ulos ja varsinaiseen kylpylään sisään käveltiin buddhalaistyyliin koristeltua käytävää. Ensin oli pyyhevuokraamo ja pukuhuoneet, jotka olivat yhteiset naisille ja miehille. Kun vaatteet oli nopeasti kiskottu kaappiin, ja mukana oli vain släpärit ja pyyhe, etenimme kylpylän ensimmäiseen aulaan. Siellä oli allas, joka toi hyvin vahvan vaikutelman Tomb Raider-pelistä. Allasta kiersi ylätasanne ja koristelu oli hyvin samanlainen kuin pelissä. Altaaseen laskeutui alaston nainen, jota Ekku ei kuulemma saa verkkokalvoiltaan pois. Vaikka naisella oli ikää, niin lähinnä se että täällä naiset tosiaan kulkevat ujostelematta tuntui ensikokemuksena oudolta. Mitään hajua meillä ei ollut sen tarkemmin paikoista, saunashowsta tai mistään muustakaan. Paikka ei ollut pinta-alaltaan iso, mutta siellä oli toistakymmentä saunaa eri puolilla, sisällä ja ulkona, muutama allas ja kaikki tuntui erittäin sokkeloiselta.
Saunashowt tai saksalaisittain aufgussit ei ollut kummallekaan tuttu käsite. Kerron saunashowsta ja muusta kulttuurista tarkemmin toisessa postauksessa, mutta yleisesti ottaen kyseessä on aikataulutettu löylynheittotapahtuma, johon liittyy erilaisia teemoja. Kun show alkaa niin ovelle laitetaan kyltti, jossa pyydetään hiljaisuutta ja sen alettua ei enää sisään saisi tulla. No kaksi saksaa taitamatonta suomiäijää kun saapuu paikalle niin paskat me mistään kylteistä välitetty (oikeasti ei tajuttu että siinä oli joku esto) vaan paukattiin sisään kesken shown ja katottiin että ”oho onpas paljon ihmisiä” ja loikittiin sieltä ihmisten välistä jonnekin tyhjään koloon. Mietittiin että mitäs tää yks täällä viuhtoo pyyhkeellä ja mikä juttu tää on. Vastapäisellä lauteella istui rivissä nuoria hyvännäköisiä muijia useampikin, täysin alasti ja suu vähän loksahti auki että ”mitävidduaoikeesti”. Sitten siellä alkoi hunaja-astiat kiertää ja nappasimme yhdet ja kun muut alkoi niitä iholleen levittää niin siinä muiden mukana sitten levitimme mekin. Show päättyi melko nopeasti, olimmehan tulleet melko loppuvaiheessa ja koko porukka purkautui saunasta ulos ja kaikki menivät suihkuun/jonottamaan suihkua. Ketään ei kiinnostanut oletko mies vai nainen ja näkyykö killuttimet tai pilluttimet, mitään pervoilua tässä ei kuitenkaan ollut muuten kuin alastomat vartalot iästä riippumatta. Kaksi suomipoikaa vaan mietti että eihän tällaisiä paikkoja oikeasti ole. No ei ole..Suomessa.
Melkolailla päivitellessä meni ensimmäinen päivä. Paikka oli muutenkin miljööltään ja maisemiltaan upea, mutta ylipäänsä paikan naiskauneus häikäisi. Paikassa oli sinänsä erikoista, että myös saunameisterit, jotka olivat siellä töissä kävivät shown jälkeen samoissa suihkuissa. Missä muussa työpaikassa muka (jota ei silti lueta seksityöläisen työksi) ? Millään suomalaisella kylpylällä ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia tai rahkeita tarjota sellaisia puitteita kylpylälle, jota tässä melko pienessä mutta kattavassa paikassa oli. Lepohuoneita löytyi myös useita, jossa sai vetää tirsat, lepotuoleja paikasta löytyy useita satoja, ja jos joku lepäili jossain tuolilla, niin työntekijät vaihtoivat huovat samointein. Muutenkin siisteys oli erinomaisella tasolla ja aika meni erittäin nopeasti. Paikka sulkeutui puolilta öin, ja tunnit vierivät hetkessä. Myös syöminen onnistui kylpytakissa ravintolassa, ja Coca-colaa tuli kitattua janon yllättäessä vähän väliä. Siinä olisi selkeä parannuskohde, että kokista myytiin 0,2l pulloissa, ja aina piti ostaa kaksi että janon sai sammutettua. Kallista kolaa oli, mutta ai että kun oli hyvää! Takkahuoneessa tuli monet mustan kullan pullot vedettyä naamariin. Paikka oli rentoutumisasteeltaan aivan äärimmäisen kova. Ikäraja on 16v, joten lapsien kirkumista ei siellä kuulunut, rentoutumiselle tehtyjä puitteita, ihohoitoja saunashowssa, hierontojakin (maksusta) ja erilaisia aufgusseja riitti. Naisetkin varmasti viihtyvät, jos eivät anna alastomuuden häiritä. Aamulypsyn Anni oli Armin kanssa käynyt täällä ja viihtynyt vähemmän, joten suomalaiselle naiselle en uskalla varauksetta suositella, saksalaiset varmasti viihtyvät.
Seuraavana päivänä etsimme toisen paikan, joka googletuksella löytyi. Tämä oli Europe Spa, ja sijainti oli mielenkiintoinen, aivan ydinkeskustassa oleva pilvenpiirtäjä, jonka katolla pyörii Mersu-merkki. Tämän kattokerroksessa ja katolla oli kylpylän sijainti. Aiemmasta päivästä innostuneena menimme rehvakkaasti, ja otimme full-day ticketin. Vastaanottovirkailijana oli vanhempi nainen ja varmaan vähän ihmetteli, mutta möi liput. No täältä kokemus ei ollut niin valoisa, varmasti iso vaikutus sillä, että rima oli edellisenä päivänä isketty käytännössä kattoon. Pukuhuoneessa haisi kusi ja oli melko hiljaista. Miljööltään paikka muistutti uimahallia, ja joitakin vanhuksia käveli vastaan, muuten porukkaa ei ollut kauheasti. Lattiatkin olivat liukkaita. Saunashowt pyöri mutta harvakseltaan ja pakonomaisen oloisesti. Reilun tunnin jälkeen päätimme lähteä illaksi Vabaliin, ja luikimme pois. Vastaanottovirkailija ei tainnut edes kysyä että viihdyittekö, kuten yleensä tekevät.
Seuraavina päivinä aika kuluikin Vabalissa. Vaikuttavia tilanteita riitti; musta mies otti Wenik-aufgussissa shown haltuun kahdella jäävesivastalla, ihastuin hieman yhteen naapurintyttömäiseen saunameisteriin (tuolloin en ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä kuitenkaan), jonka nimeä en koskaan kuullut kunnolla, vaikka monta showta hän veti, ja esitteli alussa itsensä (siis nimensä). Luulen että nimi oli joku Luana, mutta voi olla että oli joku muukin. Kuumavesialtaassa istuessamme viereen tuli joku lepakkopari. Ekku kysyi ovatko paikallisia, kun puhui englantia. Oli kuulemma, mutta joku heidän kaverinsa ei ollut. Sitten yllättäen selvisi että hän oli asunut 15v elämänsä alusta Suomessa, kun kuuli että me ollaan sieltä. Ihmeen hyvin oli suomen kieli häneltä unohtunut kun osasi enää vain kirosanoja ja laskea vähän numeroita. Ihmetteli kovasti miten suomalainen henkilö matkustaessaan Saksaan päättää ensitöikseen tulla saunomaan? Sanoimme että ne ovat nämä kulttuurierot. Yhdessä saunashowssa istuin paikalla jossa ympärillä oli nuoria naisia joka puolella. Mietin että jos tästä kuvan räpsäisisi, niin aika pelimiesvaikutelman kyllä saisi, vaikken sellainen olekaan.
Samalla reissulla kävimme myös katsomassa perjantaina Hertha Berlin-Hoffenheim Bundesliigamatsin. Hertha meni alussa johtoon, mutta sitten Hoffenheim tasoitti ja voitti lopulta 1-3. Vedot oli toki Herthalle, joka oli pelannut kotona hyvin aiemmin. Faneja meni stadionille järkyttävä määrä junilla, ja ihan hyvä futiskulttuuri oli, mutta iso Olympiastadion jätti jonkun verran tyhjää tilaa katsomoon kuitenkin. Vieressäni istui joku lihavahko tyyppi, joka selitti minulle vähän väliä jotain, ja kun sanoin että ”I don’t speak German” niin eipä tuntunut ymmärtävän vaan selitys jatkui saksaksi. Sikari kärysi koko matsin jossain lähellä, joten passiivisen tupakoinnin annos tuli täyteen siltä erää. Pois lähtiessä otimme taksin, ja kyyti oli melkoista. Äijä ohitteli liikennevaloletkan väärää kaistaa, pui nyrkkiä ja kirosi muille ja hurjasteli keskusta-alueella niin että pelotti. No perille päästiin.
Kävimme myös Berliinin kasinolla, josta tuli kuoppaa reilusti. Alussa näytti hyvältä, tuularit ihmetteli bläkän pelitapaani, mutta kun voitin niin alkoivat pelata takaa. Otin myös 7-7-7:lla ilmaisen juoman. Sitten alkoi kusetusruni, jossa jakaja veti 19-21 järkyttävän monesti putkeen. Välissä kävin nostamassa rahaa ja silloin sattui ainoat ylivedot. Tappiota tuli muistaakseni reilu puolitoista kiloa. Kaiken kaikkiaan nettikasinoilla oli lähtenyt runi, jolla tilttikuoppani oli paikkautumassa hyvää vauhtia.
Huikea matka tuli päätökseensä maanantaina, mutta uuden varaaminen alkoi melko pian. Näistä myöhemmin lisää.
2 kommenttia