Kolikonheittoa Gotham Cityssä

Rapsakkaa syysiltaa kaikille. Tässä tekstissä pohdin vedonlyöntimarkkinan toimintaa vähän erilaisesta näkökulmasta. Miten tyhmä raha vaikuttaa markkinaan, ja kuinka se saattaa alkaa dominoida koko markkinaa.

Taustatarinana toimii Gotham Cityssä järjestettävät kolikonheiton MM-kilpailut. Jos passista ei löydy Gotham Cityn leimaa, voin kertoa matkakohteestamme muutaman faktan. Bätmän on kaupungin kovin jätkä, eikä kukaan tiedä kolikonheiton olevan tuuripeli.

— — — —

Gotham Cityn messukeskuksessa järjestetään kolikonheiton arvokilpailut. Paikalla on tuhat osallistujaa, ja jokainen kilpailija pelaa alkulohkossaan seitsemän ottelua. Ottelu on maailman yksinkertaisin tapahtuma. Kilpailijat arvaavat, tuleeko kolikonheitosta kruuna vai klaava, sitten kolikko heitetään ja voittaja voittaa. Helppoa ja simppeliä. Molempien kilpailijoiden voiton mahdollisuus on tasan 50%. Paikalla on luonnollisesti myös semisti pelottava Jokeri, joka tarjoaa jokaiseen otteluun pitkävetokertoimet. Paikalla on myös Bätmän, joka on kaupungin kovin jätkä, ja sen lisäksi kaupungin kovin uhkapeluri. Tämä kaksikko tietää sataprosenttisella varmuudella, että kolikonheitto on tuuripeli. Kukaan muu Gotham Cityssä ei sitten tiedäkään tätä tarkoin varjeltua salaisuutta.

Turnaus pyörähtää käyntiin hienolla avajaisseremonialla ja itse kilpailu alkaa. Kolikkoja viskotaan ja vakavasti peliriippuvainen yleisö tungeksii pää märkänä Jokerin vedonlyöntikojulla. Sitten koittaa alkulohkojen viimeinen ottelu. Kissanainen vastaan Pingviini, lauantai iltana primetimessä. Kissanainen on voittanut kaikki kuusi aiempaa otteluaan. Tämä ei ole mikään ihme. Tuhannesta kilpailijasta luultavasti useampikin vetää kuuden pelin voittoputken. Pingviini sen sijaan on voittanut kuudesta aiemmasta matsistaan vain kaksi. Gothamin pelihimon riivaama väki uskoo vakaasti kolikonheiton olevan ennen kaikkea taitopeli, joten Kissanaista pidetään valtavana ennakkosuosikkina. Ottelua puidaan kaupungin lehtien urheilusivuilla, kahviloissa ja bussipysäkeillä. On mitä erikoisempia spekulaatioita ja analyyseja. Toisessa ottelussaan Kissanainen otti murskavoiton Arvuuttajasta, joka on monien mielestä pelaajaprofiililtaan hyvin samantyyppinen kuin Pingviini. Neljännessä ottelussa Kissanainen valitsi viime hetkellä klaavan, joka osoitti monien mielestä ihailtavaa paineensietokykyä. Joidenkin mielestä Pingviinin ainoa sauma voittoon onkin veikata klaavaa, jolloin hän voisi lyödä Kissanaisen tämän omalla taktiikalla. Alan arvostetuin julkaisu, Kolikonheittolehti arvioi kolumnissaan, että mikäli Kissanainen on täydessä pelikunnossa, hän voittaa kohtaamisen yli 95% todennäköisyydellä. Bätmän ja Jokeri lukevat näitä analyyseja huvituksen ja epäuskon vallassa. ”Aivan hirvittävää paskaa!” Toteaa Bätmän Robinille luettuaan Kolikonheittolehden kolumnin.

Jokeri lukee näitä paska-analyyseja smoothieta siemaillen, ja leveästi hymyillen. Kunnon hype lisää kohteen vaihtoa, ja sitä kautta jo ennestään paksu lompakko levenee entisestään. Hieman yllättäen kertoimienasettelu tuottaa Jokerille harmaita hiuksia. Olisi loogista asettaa kertoimet 2 ja 2. (HUOM! Jätän tässä laiskuuttani talon osuuden pois laskuista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin syytä mainita, että Jokeri vetää välistä ihan kohtuullisen siivun.) Koska Jokeri tietää satavarmasti voittotodennäköisyyksien olevan 50-50, ei kai ole mitään syytä asettaa kertoimia eri asentoon? No itseasiassa on. Jokeri tuntee Gothamin väen ja tietää, että saadessaan mahdollisuuden pelata Kissanaisen voittoa kakkosen kertoimella, moni on valmis lyömään kaiken omaisuutensa peliin. Vaihto jakautuisi 99-1 ja Kissanaisen voittaessa saattaisi Jokeri menettää huomattavan määrän rahaa. Niin huomattavan määrän, että seuraavan kerran smoothiekoneeseen olisi työnnettävä ulkomaisia mansikoita. ”Sellaista ei saa tapahtua.” Jokeri toteaa ja alkaa ruukata kertoimia uuteen uskoon.

Lopulta Jokeri päätyy asettamaan kertoimet seuraavasti, Kissanainen 1,5 ja Pingviini 3. Hän joutuu tälläkin asettelulla kahvipöytäkeskustelujen naurunaiheeksi, mutta ei se mitään. 99% pelureista lyö yhä vähät rahansa Kissanaiselle ja panttaapa joku talonsakin. Jokeri ei kuitenkaan voi ruukata kertoimia enempää vinoon, koska Gothamin öisellä taivaalla leijailee lepakon muotoinen varjo. Bätmän on kaivanut hervottoman kokoisen pelikassansa naftaliinista ja odottaa kumihanskat märkänä kohteen aukeamista. Hän tietää hetkensä koittaneen.

Lauantaina Jokeri avaa pelikioskinsa ja kohteen vaihto kohoaa ennätyslukemiin. Melkein jokainen Gothamin pulliainen lyö rahansa Kissanaiselle, eikä Pigviinin puolesta tule kuin yksittäisiä vetoja sieltä täältä. Kunnes Bätmän saapuu paikalle ja mäläyttää Pingviinille veret seisauttavan betsin. Koska Bätmän on kova jätkä myös kassanhallinnallisissa asioissa, hän kykenee lyömään kohteeseen vain murto-osan omaisuudestaan. Jokeri kestäisi nippa nappa sen, että hän on juuri tarjonnut Bätmänille tällaisen tilaisuuden. Mutta kun kuselta haiseva vanha Alfredkin käy lyömässä Pigviinille perseettömän kokoisen betsin, on Jokerin viikonloppu pilalla. Voittavilla pelaajilla kun on usein peesaajia.

Lopulta kohde sulkeutuu ja ottelu alkaa. Jokerin tietokoneohjelma ilmoittaa juuri toivotun tuloksen, vaihto on jakautunut 67-33 Kissanaisen eduksi. Hän on arvioinut tilanteen oikein, ja on turvassa varianssilta. Smoothieta voi juoda jatkossakin ilman salmonellariskiä.

— — — —

Tässä esimerkissä siis suuri vedonlyöjien massa alkaa käyttäytyä täysin älyttömästi. Normaalitilanteessa tämä tappiollisten pelaajien massa pyörittää koko vedonlyöntimarkkinaa syytämällä tarjolle tyhmää rahaa, jota muut sitten lapioivat omiin taskuihinsa. Suuri vedonlyöntiyhtiö lumikolalla ja arbitraaseja etsivä opiskelija teelusikalla. Rahan alkuperä on silti sama. Tyhmä raha on silti ihan oikeaa rahaa, ja joskus se alkaa dominoida markkinoita. Silloin suuretkaan toimijat eivät voi ohjailla rahan liikkeitä, vaan syntyy yllättäviä tilanteita. Lumikolamies saattaa joutua selviytymistaisteluun riskien kasvaessa liian suuriksi ja teelusikan heiluttelija saattaa saada hetkeksi eteensä ihan kunnon lapion. Tämä ilmiö on huomattavasti yleisempi pörssimarkkinoilla, mutta se on ihan mahdollista myös vedonlyöntimaailmassa. Gamestop-vyyhti oli hyvä esimerkki samanlaisesta ilmiöstä. On kuitenkin hyvä huomioida, että vaikka tyhmä raha alkaa dominoida markkinoita, se ei muutu tuottavaksi. Häviäjistä ei siis tule voittajia, vaikka joistain voittajista tuleekin häviäjiä.

Tässä esimerkissä vedonvälittäjiä on vain yksi, mikä helpottaa vedonvälittäjän tilannetta huomattavasti. Todellisuudessa vedonvälittäjiä on valtavasti. Jos tässä esimerkissä kymmenen vedonvälittäjää joutuisi asettamaan kertoimensa itsenäisesti vastaavassa tilanteessa, syntyisi hävyttömiä arbitraaseja ja suurin osa tekisi konkurssin. Kovassa kilpailussa ei olisi muuta mahdollisuutta, kuin pitää kertoimet ottelutapahtumien voittotodennäköisyyksien mukaisina ja ottaa vastaan vain sen verran peliä, että tappiot voitaisiin maksaa ulos ilman konkurssiriskiä. Silloin toki pelivaihto jäisi pienemmäksi, eli bisnes kärsisi. Esimerkiksi Veikkaus on säännöllisesti tämän dilemman edessä, kun Suomi pelaa jääkiekon arvokisoissa. Pelivaihto jakautuu äärimmäisen epätasaisesti, mutta kertoimia ei voi irrottaa todellisuudesta. Samaa ilmiötä ovat Liigakierrosten tasurirekat. Jokaiselle Liigakierrokselle lyödään niin paljon tasurirekkoja, että Veikkaus joutuu välillä rajoittamaan sisään otettavien tasurirekkojen määrää. Koitappa lyödä lauantain liigakierrokselle tasurirekka tunti ennen pelien alkua. Ei mene välttämättä läpi.

Tässäkin esimerkissä voittavien pelaajien älykäs raha kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän kertoimet ovat pielessä. Näin käy myös oikeassa elämässä, mikä tasaa kertoimia hyvin tehokkaasti. Älykäs raha onkin itseasiassa suuri syy, miksi tyhmän rahan rajuja dominointeja tulee vedonlyöntimaailmassa verrattaen harvoin. Älykästä rahaa on niin paljon, että tuottoisan tilaisuuden jatkuessa pitkään, tai muuttuessa vielä entistäkin tuottoisammaksi, älykästä rahaa tulee yleensä paikalle niin paljon, että tyhmän rahan dominointi päättyy. Älykkäällä rahalla on vedonlyönnissä myös sellainen valtava etu, että kun ottelutapahtuma alkaa, muiden mielipiteillä ei ole enää merkitystä. Kolikonheiton todennäköisyyteen ei vaikuta vedonlyöjien mielipide. Esimerkiksi pörssissä asia ei ole näin, vaan kurssit voivat olla pielessä vaikka seuraavat tuhat vuotta, jos ihmiset käyttäytyvät riittävän typerästi. Sen vuoksi pörssi on alttiimpi tyhmän rahan dominoinnille.

Kun asettuu Jokerin asemaan huomaa, kuinka mukavaa olisi sulkea Bätmän pois asiakaskunnasta. Juuri näinhän vedonlyöntimarkkina toimii ja juuri tästä syystä. Voittavat pelaajat ovat piikki vedonvälittäjien perseessä. Kaikki haluavat kilpailla tyhmän rahan kanssa, kukaan ei kilpaile vapaaehtoisesti älykkään rahan kanssa.

Lopuksi piti kirjoittaa lyhyt yhteenveto, mutta takki onkin jo tyhjä. Mitään järkevää sanottavaa ei taida enää olla, jos oli alun perinkään.

Näin kirjoitti Isohannes kauniina syysiltana.

— — — —