Naomi Osaka ja Bianca Andreescu – WTA Tourin pelastajat
Naistennis ei ole ollut mitenkään erityisen kovassa huudossa menneinä vuosina. Tämän näkee jo pelkistä katsojamääristäkin, jotka ovat joissain Aasian turnauksissa olleet turnauksen ratkaisuhetkilläkin, jos ei yhden, niin ainakin kahden käden sormilla laskettavia. Se on aika vähän, kun puhutaan yhdestä maailman parhaiten tunnetuista urheilulajeista.
Grand Slam-finaaleissa katsomot ovat täynnä, mutta ei yleisö sielläkään syty samalla tavalla, kuin miesten otteluissa. US Openissa nähtiin tietenkin toisenlainen tilanne, kun kentällä oli yhdysvaltalainen pelaaja, mutta ei tästäkään mitään vuosisadan ottelua saatu, vaikka Serena Williams hyvän nousun toisessa erässä järjestikin.
Totta kai pelin tasossakin on mieletön ero – jopa koko laji vaikuttaa täysin erilaiselta näitä (ATP vs. WTA) verratessa, mutta rehellisesti sanottuna ei koko WTA Tourin ympärille ole saatu useampaan vuoteen rakennettua mitään mielenkiintoista, jolla se herättäisi kiinnostusta. Välillä tietenkin joistain nuorista pelaajista on lähes keinotekoisen tuntuisesti yritetty tehdä todellisuutta suurempia tähtiä, mutta tulokset eivät ole puhuneet silloin, eikä sen jälkeenkään samaa kieltä ennakkohehkutuksen kanssa.
Tästä samasta aiheesta tuli luettua joitain keskusteluja ja uutisiakin. Vähemmän yllättäen juurikin tämä pelin taso ja tylsyys nousivat esille. Kuten sanottua, niin ensiksi mainitusta on helppoa olla samaa mieltä, mutta jälkimmäisestä ei ainakaan yhtä selkeästi. Turnauksesta toiseen löytyy uusia voittajia ja myös Grand Slam-turnauksissa on nähty finaaleissa saakka suuremmalle yleisölle jopa täysin vieraita nimiä. Lisäksi ne muutaman edellisen vuoden parhaatkaan pelaajat eivät ole sillä tasolla, että yksikään ottelu olisi millään tavalla läpihuutojuttu. Edes kaikkein merkittävimpien turnausten osalta eivät ennakko-odotukset ole lopulta olleet lähelläkään todellisuutta. Tämän on kai joku vedonlyöntiäkin harrastava huomannut.
Tylsyydellä tarkoitettaneen jonkun mielestä myös sitä, että laji vaatisi enemmän niitä supertähtiä, joka on kyllä ollut selkeä ongelma Victoria Azarenkan sekä Maria Sharapovan tason laskettua ja Williamsin pelatessa vain muutamia turnauksia vuodessa. Vertailukohteena olevaa ATP Touria on viimeisen yli kymmenen vuoden ajalta hyvin vaikeaa kutsua tylsäksi, vaikka käytännössä neljä samaa nimeä sitä ovat hallinneetkin. Tuskin mikään olisi ollut parempaa mainosta, kuin saada neljä lajin historian parhaimpiin kuuluvaa pelaajaa samaan aikaan kiertueelle. Tätä lienee luvassa vielä jonkin aikaa ainakin kahden tai jopa kolmenkin pelaajan osalta, mikä sitten Andy Murrayn ratkaisu ja tulos onkaan jatkon suhteen.
Jopa tasa-arvoa kannattavana on helppoa ajatella esimerkiksi Novak Djokovicin tavoin, että palkintorahojen ei pitäisi olla samoja, niin kuin ne viimeisten muutosten jälkeen ovat olleet. Miehet ja naiset liikuttavat tenniksessä täysin erilaisia yleisömassoja ja miespelaajat keräävät ansaitustikin median huomion. Joidenkin mielestä typerä vertaus, eikä tässä pelkästä pelaajien kentällä viettämästä ajasta ole kyse, mutta esimerkiksi Grand Slamien viisieräiset nyt vain ovat luonteeltaan ja vaativuudeltaan aivan toisesta maailmasta kuin korkeintaan kolmeen erään venyvät ottelut. WTA Tourillakin voitaisiin pelata Grand Slameissa viisieräisiä, mutta ei se tasoa parantaisi – korkeintaan voimasuhteet pelaajien välillä muuttuisivat pikkuisen ja peli olisi aiempaa huonompaa. Jokseenkin sama asia, jos jalkapallon tai jääkiekon kotimaisissa sarjoissa olisi niin miesten kuin naistenkin liigoissa samat pelaajabudjetit vain tasa-arvoisen systeemin vuoksi, vaikka toisesta kukaan ei tiedä mitään ja paikalla on enemmän pelaajia kuin katsojia.
Naistenniksestä nämä vastaavat katsojia keränneet pelaajat ovat puuttuneet jo pitkän tovin, eikä varsinkaan minkäänlaisia taistelupareja olla nähty pieneen ikuisuuteen. Maria Sharapova ja Serena Williams ovat kenties edelliset sellaiset, vaikka heidänkin keskinäisensä ovat menneet murskaavasti Williamsille. Yleensäkin Sharapovan ympärille näitä uutisia on saatu luotua ja miksei myös jonkin verran Kiinan Li Nalle vuosikymmenen alussa. Näitä ennen saadaan kuitenkin mennä kauas 2000-luvulle, joka onkin siinä mielessä huvittavaa, että pian, ainakin toivottavasti, näemme Kim Clijstersin pelaavan Williamseja vastaan virallisessa ottelussa. Nuorempaa sisarusta vastaan tilanne on 7-2 yhdysvaltalaisen eduksi ja Venus Williamsia vastaan niukasti 6-7 belgialaiselle.
Sekä Naomi Osaka, kuin myös Bianca Andreescu saivat omat ylistyksensä jo aiemmin. Itse asiassa he pelasivat myös Pekingin turnauksen puolivälierissä ensimmäisen keskinäisen ottelunsa, joka venyi hienosti kolmeen erään ja lopulta Caroline Wozniackin yli finaaliin marssineen japanilaisen turnausvoittoon. Osakan ja Andreescun välinen ottelu oli todella kovatasoinen ja todennäköisesti vasta alkua sille, mitä on luvassa tulevaisuudessa. Mainittakoon, että ottelu oli ensimmäinen, jossa olen nähnyt Andreescun häviävän tällä tasolla ilman luovutusta ja pelaajan omin sanoin ei se ihan arkipäivää ollutkaan: ”I kind of forgot how it feels to lose, which I thinks is a good thing.” Harmittavasti tällä hetkellä vastaavanlaista ottelua on lähes mahdotonta odottaa muilta pelaajilta.
Tällaista vastakkainasettelua on odoteltu jo pitkään ja nyt WTA voi tosissaan mainostaa kahta tämän hetken ja tulevaisuuden supertähteä, jotka ovat myös erilaisista pelityyleistään huolimatta todella näyttäviä pelaajia. Mitä ikinä media sitten keksiikään pelityylien lisäksi, niin varmasti myös maantieteellistä vastakkainasettelua haetaan kuin myös näiden persoonien erilaisuutta siinä missä japanilainen on paljon ujompi ja introvertimpi selvästi avoimempaan kanadalaiseen verrattuna.
Vertauskuvia heille on vaikeaa hakea, jos sellaiselle on edes tarvetta. Joitain pelaajien antamia vertauksia voi jollain tapaa kuitenkin kompata, jos sanoo tässä olevan 2020-luvun kovalyöntisempi Martina Hingis tai Kim Clijsters ja verkon toisella puolella sitten Serena Williams, jotka he ovat maininneet myös esikuvikseen. Harvemmin mitään täydellisiä kopioita pelityyleistä kuitenkaan löytyy, mutta aina niitä vertauksia vain tehdään, jolla voidaan taas markkinoida ja tehdä otsikoita.
Aiemmin tänä vuonna 25 viikkoa maailmanlistan ykkösenä ollut Osaka pitää tällä hetkellä rankingin kolmatta sijaa pistemäärällä 5621 ja Andreescu toistaiseksi uransa parasta sijoitusta ollen viides 5050 pisteen saldolla. Ykkösenä jatkaa edelleen Australian Ashleigh Barty, jonka Osaka voitti Pekingin finaalissa. Koko kärkiviisikko – tai oikeastaan kuusikko on ainoastaan 2000 pisteen sisässä, joka tarkoittaa sitä, että sijoitukset voivat heittää täysin erilaisiksi yhden suuremman turnauksen sisällä. Kauden päättävistä WTA-kiertueen finaaleista voittaja palkitaan 1500:lla pisteellä ja jokaisesta lohkovaiheen voitosta 150:lla, joten ei tässä välttämättä tarvitse odotella edes tammikuuhun saakka, vaan maailmanlista voi olla aivan toisenlainen jo marraskuun alkupuolella.
Tällä hetkellä sekä Osaka, että Andreescu erottuvat kuitenkin niin selkeästi muista pelaajista varsinkin kovilla alustoilla, että ei yllättäisi, mikäli nämä kaksi pelaajaa löytyvät WTA-rankingin kärjestä ennen huhtikuun puoliväliä ja massakentillä pelattavia kisoja.