Katkerin tappio?

Vedonlyönti ja uhkapeliuraa on takana yli parikymmentä vuotta, matkalle mahtuu toinen toisteen hienompia ja ikimuistoisempia voittoja ja tunteiden purkauksia, mutta myös lukemattomia karvaita tappioita, ohivetoja, tilttejä ja laaja skaala kaikkia tunteita ja tapahtumia näiden ääripäiden välillä.

Osa meistä saattaa muistaa muutaman loistokkaimmista peliuran hetkistä, tai sitten sen yhden tietyn, joka kysyttäessä nousee aina pintaan, yksi ja sama tapahtuma mikä ei unohdu ikinä. Vastaavasti pahinta tappiota, suurinta kuoppaa, eniten vituttanutta pelihetkeä muistellessa näitäkin saattaa muistua useita, tai sitten yksi tietty, tai vaihtoehtoisesti mieli on saattanut eteenpäin päästäkseen blokata ja haudata sinne aivojen synkimpään osaan kaikki näistä ikävimmistä pelimuistoista.

Oon saanut kokea uhkapelien kautta paljon mahtavaa, tutustunut erittäin hienoihin tyyppeihin ja saanut käydä monilla toinen toistaan ikimuistoisemmilla reissuilla ympäri maailmaa. Kokenut suurimpien urheilutapahtumien VIP-kohtelua ja päässyt kurkistamaan ison maailman meininkiin.

On tottakai myös niitä ääripäitä, tapahtumia joihin on ollut yritystä päästä mukaan, jonkun vedonlyönti- tai kasinopromon tai muun uhkapeleihin liittyvän kampanjan kautta. Näitä ei kuitenkaan ole muistissa monia, voi olla, että niitä on kuitenkin oikeasti ihan yhtä monta ellei enemmän, mutta mieli on saanut ne teljettyä osaan, johon oon hukannut avaimen.

Mieleen tulee kuitenkin yksi, ainakin yksi voittomatka, kilpailu, joka on jäänyt mieleen, koska se oli niin lähellä. Osa tätä tekstiä lukevista saattaa miettiä yllä olevaa kuvaa, miltä reissulta se on, milloin oon sielä ollut ja mistä sen voitin. Totuus on, että ei miltään, ei miltään reissulta missä olisin ollut mukana, vaan reissulta joka on jäänyt mieleen juuri siksi, että en ollut sielä.

Elettiin vuotta 2017, loppu vuotta nimenomaan, muistaakseni marras- tai joulukuu. Tuli pelattua paljon kasinopelejä, sekä vedonlyöntiä. Otettua osaa useisiin eri promoihin, oltua VIP-jäsenenä erittäin monella eri sivustolla, monella sivustolla johon mulla ei enää ole edes avointa pelitiliä. VIP-jäsenyys irtoaa toisinaan helposti, toisinaan tarvitaan paljon hävittyjä euroja, suuria talletuksia ja joskus nämäkään eivät riitä.

Sivusto mitä tarina koskee on Mr. Green. Hankin sivustolle VIP-jäsenyyden hyvin eri tavalla, kuin mihinkään muulle sivustolle. Olin pelannut sielä jonkun verran, en paljoa, mutta jonkun verran. Pelimäärät varmasti olisivat riittäneet VIP-titteliin, jos pelaaminen olisi keskittynyt tuolle sivustolle enemmän, kuin monelle muulle. VIP-sähköpostit ovat monesti hyvin samankaltaisia eri sivustoilla, te tiedätte ketkä tiedätte, sähköpostiosoitteissa ei eroa yleensä kuin firman nimi, karkeasti sanottuna.

VIP-puoli ei ottanut yhteyttä minuun, otin yhteyttä heihin. Chat ei antanut VIP-osoitetta, kun kysyin, monesti antavat, varsinkin jos perustelee pelimäärillään. Tämä ei antanut, avasin sähköpostin ja arvasin sen, kirjoitin pariin eri sähköpostiin viestit, käyttäen yleisimpiä VIP-meilien osoitteita yhdistettynä firman nimeen.

Sain vastauksen ja alkamassa oli juuri yksi kampanja missä palkintona matka Bahamalle. Kaksiosainen kampanja ja mulle sanottiin, että voit tuohon tulla ottamaan osaa, jos kiinnostaa, että hän voi mut lisätä. Sanoin, että ei muuta kuin ukkoa sisään niin katotaan mikä homma. Sääntöjä kampanjasta ei tullut heti, eikä tietoa muutenkaan mitä kampanja pitää sisällään.

Oli tiedossa ainoastaan kampanjan ensimmäisen osion säännöt. Ne oli yksinkertaiset eikä niihin tarvinut isommin perehtyä. Pari päivää aikaa, pelaa 10 000 € edestä kasinopelejä Play’n Go:n sloteissa ja oot mukana seuraavassa vaiheessa, jonka säännöt selviää sitten. Iso määrähän se, ei mennyt kyllä kuitenkaan hirveän kauaa, kun olin vähän Book of Deadia pelaillut ja kysyin VIP-managerilta varmistuksen omalle laskutoimitukselleni, että riittääkö? Kuulemma riittää, jäin odottelemaan sähköpostia seuraavasta vaiheesta.

Sähköposti tuli päivää aiemmin seuraavaa vaihetta ja ohjeet. Kyseessä on joukkuekilpailu, ensimmäisestä vaiheesta jatkoon päässeet oli jaettu satunnaisesti 5 hengen joukkueisiin. En muista tarkkaa joukkueiden määrää, mutta, jos sanon 70, niin ei mennä pahasti metsään. Joukkueita oli ihan helvetisti, olin siinä vaiheessa jo aika läpällä mukana, kun näin tuon joukkuemäärän ja ajattelin, että ei tainnut tässä nyt olla meidän jengille saumoja, paljon riippui siitäkin millasia veljiä joukkueeseen oli siunautunut.

Säännöt oli seuraavanlaiset, aikaa oli 2 viikkoa, joka päivä jaettiin joukkueelle pisteitä. Jokainen pelaaja saa joukkueelleen (1) pisteen, kun hän pelaa päivän aikana 1 000 € edestä kasinopelejä, kaikki pelit lasketaan. Mikäli jokainen joukkueen jäsen pelaa tuon summan päivässä, saa joukkue 5p ylimääräistä. Kyseessä siis todellakin joukkuelaji, ero siinä pelaako 4 henkeä vai 5 henkeä on iso.

Kisa alkoi, ajattelin, että vaikka tämä on todennäköisesti ihan ajanhukkaa niin ainakin ensimmäisen päivän pelaan, enkä aio olla joukkueen kivireki. Kaikki pelit kävi, pelasin tottakai Blackjackia, jossa häviää vähiten ja tonnin edestä, jotta pinna tulee ansaittua. Seuraavan päivän leaderboard oli nähtäväillä seuraavana päivänä ja meidän joukkueesta tyyliin 2 tai 3 pelaajaa oli pelannut tonnilla, eli meillä oli 2-3p. Ajattelin heti, että joo kiva olla tän lajin Ovechkin ja jauhaa täälä mestiksessä. Annoin meidän jengille vielä mahiksen, pelasin toisenakin päivänä touhutonnin ja hommasin oman pisteeni.

Seuraavana päivänä kävin vielä kurkkaamassa tilannetta ja ajattelin heti, että jos ollaan samaa tahtia jatkettu niin saa touhutonnittelut jäädä perkele. Oltiin kärjessä, jumalauta oltiin siirrytty kärkeen. En meinannut millään ees uskoa, että yhtäkkiä meidän joukkue oli keulilla. Joukkueet oli nimetty numeroilla ja pelaajista näin muistaakseni etunimet, joukkueessani ei ollut ketään suomalaisia lisäkseni, mutta keulassa oltiin.

Pelasin seuraavanakin päivänä ja kärkipaikka oli säilynyt, ei pystytty kommunikoimaan mitenkään joukkueen kesken, mutta VIP-managerin kautta sai ottaa yhteyttä oman joukkueen pelaajiin. Tein sen kolmantena päivänä. Laitoin mahtipontisen motivaatioviestin ja kehotin jokaista joukkueen sonnia ja sonnitarta painamaan nyt vähintään sen kilon päivässä niin nähdään ens vuoden alussa sit Bahamalla! Ajattelin, että isken meidän jengille tasaisesti kaikkea hypeä managerin kautta lähes päivittäin, että tajuavat hoitaa ruutunsa ja osaavat kuvitella itsensä bermudashortseissa palmun alle. Meidän joukkueesta vähintään yks toinenkin seppä laittoi ensimmäisen viikon aikana pari hengennostatus viestiä.

Kaikki näytti helvetin hyvältä, eka viikko mentiin ja meillä keulapaikka, noustiin toisena päivänä keulaan ja pidettiin keulapaikkaa päivästä toiseen. Toisiks viimeinen päivä ja kaikki oli hyvin, jokainen oli tehnyt hommia ja kärjessä taas. Laitoin vielä viestiä, että nyt vaan peliä pari päivää, tämä ja huominen niin se on kuulkaa Bahama saletissa. Aloin katseleen kuvia, tuosta hotellista mikä alapuolella, jossa pian oltais koko joukkue, palkinto oli avecillinen, mietin jo, että kenetköhän sitä pyytäis mukaan reissuun.

Viimeinen päivä alkoi, kärjessä, missäs muualla, ei yllättyneitä. Pelasin vielä varman päälle ja viestiä jengille, tänään viimeinen päivä, JOKAINEN PELAA VÄHINTÄÄN TONNILLA! Ei mitään ongelmaa, kukaan joukkue ei pysty tulla ohi, jos jokainen pelaa tonnilla, saletti, varma. En ees jännittänyt, tiesin, että ei voi olla mitään syytä miks joku meidän joukkueesta nyt jättäis pelaamatta, kun ollaan vedetty näin vitun hyvin koko kisa ja voitto ja reissu enää omissa käsissä. Päivä kääntyi iltaan, ilta yöhön ja menin nukkumaan, huomenna ois Bahaman reissu julkistusta vaille, mietin jo millastakon lössiä sinne tulee.

Tulokset julki, menin varmistamaan tilanteen. Kakkosena, oltiin kakkosena. Mitä vittua nyt, onko nää tulokset oikein? Ollaan kakkosena ja pisteen päässä kärkijoukkueesta. Piti ihan pari kertaa ladata se sivu uudelleen ja kyllä, ei voi olla vittu tottakaan. Mietaa häviää sadasosalla ja Zoltti pinnalla, voi vittu. Laitoin managerille viestiä, et onko näissä tuloksissa virhe, et miten helvetissä ollaan kakkosena.

Ei virhettä, ei voittoa, ei Bahaman reissua, ei vittu mitään. Ihan uskomatonta. Managerilta tarkempi tieto asiasta, yks tyyppi meidän jengistä jätti vikana päivänä pelaamatta ja kärkeen nousseessa joukkueessa kaikki oli pelanneet ja nappasivat 10p, me napattiin 4p, hävittiin pinnalla. Vitun uskomatonta ja karua. Manageri oli harmissaan myös, manageri oli finski ja meidät ohittaneessa joukkueessa ei ollut suomalaisia hänen mukaansa, joten hänen ei ”tarvi” lähteä Bahamalle myöskään, mun mukaan hän ois lähtenyt.

Yritin miettiä syitä, jos kaks viikkoa on jauhettu ja ollaan keulassa ja pitää yhtenä päivänä vielä pelata, niin sä et pelaa, miten vittu sä et pelaa? En oo keksinyt syytä, voikai niitä olla useitakin, toivottavasti joku helvetin hyvä syy. En tiiä tän jätkän nimee, en ees tiiä itseasiassa oliko se jätkä, meidän jengissä oli myös naisia. Valdois on kyllä aina sanonut, että naiset pilaa aina kaiken, oliko se kuitenkin sitten nainen, kuka meidän jengin petti. En tiiä, mutta tiiän, että vitutti ja söi miestä ja oli vaikee uskoa et miten tämä ryssittiin.

Oonko toipunut tästä? Oon mä, mutta en myöskään ikinä tuu unohtamaan tätä. Tämä kiteyttää uhkapelit ja sen miksi ne koukuttaa monia ja aiheuttaa monille aivan järisyttävän mahtavia kokemuksia ja fiiliksiä ja sitten näitä ääripäitä, ihan uskomattoman paskoja ohivetoja ja synkkiä hetkiä.

Näidenkin takia me tätä hommaa tehdään, pitäkää tarvittaessa tunteet kurissa ja homma hanskassa, mutta muistakaa myös tuntea!

Reissun voittajan palkinto:

• Club Royale Adventure Nassau, Bahama 2 hengelle (voittaja + vieras)
• 5 yötä – All Inclusive – 5 * Atlantis Paradise Island Resortissa
• Illallinen, juhlat ja retket, jotka sponsoroi Club Royale -joukkue
• Lennot Euroopasta – Lontooseen
• Lennot Lontoosta – Nassaulle
• 1 000 € taskurahaa (se vitun touhutonni)