Hampurissa hampurilaisella

Vaikka otsikon voisi periaatteessa tulkita kahdellakin eri tapaa (etenkin kun Hampurista löytyy Irwinin biisistäkin tuttu Reeberbahn) niin tässä tapauksessa puhutaan ruoasta, ei hampurilaisesta ihmisestä.

Minulle on muodostunut jo melko perinteikkääksi käydä kesäkuussa tekemässä Saksan reissu, ja niistähän saa periaatteessa aina jonkunlaisen saunablogitekstin, mikäli haluaa, joten tehdäänpä tästäkin. Useita kertoja Berliinissä ja Munchenissa matkanneena Saksan toiseksi suurin kaupunki Hampuri oli jäänyt hieman paitsioon eli siellä en ollut vielä käynyt. Ensimmäisessä blogitekstissä kerrottiin ensimmäisestä saunareissusta, ja ensipuraisun kylpylöiden maailmaan toi Vabali Spa-niminen kylpylä. Sanottakoon että Vabalin viehätysvoima on jatkunut ja se on ollut Erdingin ohella vakiopaikkoja vierailla. Pääosin kohteena ollut nimenomaan Berliinin Vabali, mutta ensimmäisen kiertueen yhteydessä myös Dusseldorfin Vabali tuli kokeiltua. Hampuriin rakennettiin vastikään ryhmälle kolmas jäsen, ja tähän yhteyteen oli muista poiketen tehty myös hotellitilat, joten varasimme ensimmäistä kertaa tämän rentoutumisen paratiisin hotellin kautta. Rahaahan näissä palaa, mutta mahtavaa on kerran kerrasta. Sivuseikkana mainittakoon että vasta tämän reissun alla minulle valkeni että nimi ”Vabali” liittyy jotenkin siihen, että kyseessä on balilaistyylinen kylpylä ja nimessä on tuo Bali.

St.Pauli ja Reeberbahn

Reissua varaillessa totesin että tämä Vabali on kaukana keskustasta, joten mitään nopeita keskustassa käyntejä kylpemisen lomaan on turha suunnitella. Niimpä matkan ensimmäinen yö olikin tarkoitus varata kaupunkimatkailuun ja kylpylät odottivat sen jälkeen. Näin matkaan saa muutakin sisältöä ja samalla blogiin jotain sellaistakin kerrottavaa, mitä ei aiemmissa vastaavan kylpylän esittelyissä olisi jo kerrottu. Lähdin matkaan tyttöystävän kanssa, mutta vakiomatkaseuralainen Ekku tuli oman tyttöystävänsä kanssa mukaan eri reittiä, eli oli karavaanimatkalla asuntoautolla Ruotsin ja Tanskan kautta Hampuriin sukulaisperheen kanssa ja jäivät kyydistä pois Hampurissa ja viettivät kylpylässä pari päivää yhteistä aikaa ja menivät lentäen pois. Tyttöystävän kanssa lähdimme lauantaiaamuna matkaan ja tällä kertaa uskalsimme pienelläkin riskillä ottaa VR kautta Helsingin matkan (vaikka parikin huonoa kokemusta, jossa VR myöhästynyt rajusti). Useamman tunnin vaihtoajalla tämä meni kuitenkin sujuvasti, ja matkassa ei ihmeempiä kommelluksia ollut (lukuunottamatta erittäin ikävältä tuntunutta reilun tonnin kasinokuoppaa junassa, joka veti rahatilanteen kalliin reissun ajaksi aika tiukille) kun saavuimme alkuillasta Hampurin lentoasemalle.

Matkatavaroista huolimatta päätin haastaa itseäni julkisilla suunnistamisessa, vaikka kartta ja kompassi nimeltä Ekku puuttui vielä tässä vaiheessa matkasta. HVV-sovelluksella eli paikallinen Reittiopas sain aika tarkat koordinaatit ja kahdella vaihdolla onnistuin eksymättä ja säästimme taksissa jotain kymppejä. Enemmänkin syy kuitenkin oli saada kokemusta tästä suunnistamisesta, jossa tunnun aina olevani heikoilla. Hotellina toimi ensimmäisen yön Ibis-niminen hotelli ja otin sen Reeberbahnin alueelta. Jostain syystä tälle yölle kaikki hotellit Hampurissa olivat todella kalliita, ja kahden tähden hotellista ilman aamupalaa reilun 250e yöhinta tuntui aika suolaiselta (vaikkei kasinolla tunnukaan samalta). Monet hotellit keskusta-alueella olivat yli 300 euron hintaisia juuri tälle yölle. No kadullakaan ei viitsinyt nukkua tai Reeberbahnilla koko yötä hillua matkatavaroiden kanssa joten näillä mentiin.

Lyhyen palautumishetken jälkeen lähdimme katsomaan punaisten lyhtyjen alueen. Katu oli erittäin vilkas ja turisteja tulvi kaduilla. Amsterdam tyylistä näyteikkunaheruttelua täällä ei kuitenkaan näyttänyt olevan. Irwinin St.Pauli&Reeberbahn biisistäkin tuttu paikka tulvi ruokapaikkoja, seksibaareja, seksiputiikkeja ja polttariseurueita, joista suurin osa vaikutti olevan naisten polttareita. Kyseessä on noin kilometrin pituinen pätkä kadua, jossa elämää riittää yöt päivät. Syvemmälle baarien uumeniin emme menneet, vaikka useampi paikka vaikutti sellaiselta, että niissä ei ollut ihmeempiä sisäänpääsymaksuja, eli eikun kävellä sisään. Seksiliikkeiden lisäksi paikalla oli huomattava määrä erilaisia teattereita ja myös vahakabinetti. Olo oli matkan jäljiltä erittäin väsynyt, sillä aikainen herätys alla. Kävimme syömässä jossain paikassa kadun varrella, jossa ohi tulvi porukkaa jatkuvalla syötöllä. Ostin jonkunlaisen grillilautasen ja Dunkelin, mutta en erityisemmin tykännyt tästä lihasta, toi liiaksi mieleen lampaan maun, josta en itse tykkää. Joissakin baareissa kalja maksoi peräti 1,50e, joten aikalailla markettihintaan tätä olisi saanut. Kävelyn aikana alkoi myös UCL-finaali Manchester City-Inter. Olin laittanut tähän vedon City-1,5 ja ottelu näkyi joissakin baareissa, mutta hieman tungosta vierastavana ihmisenä täpötäyteen baariin meno ei tuntunut kummallekaan meistä hyvältä idealta. Irwinin biisiä puhelimesta soitellen kävelimme hotellihuoneelle, jossa katselin umpiväsyneenä toisen puoliajan pelistä, totesin että Pinnyn rahatkin kusi Cityn nyhjätessä 1-0 voiton ja nukahdin jo ennen kuin pokaali nousi ilmaan.

Kaupunkikiertue Hampurissa

Tämä on se osio reissusta, milloin napsitaan paljon kuvia, joista suurinta osaa ei juurikaan jälkeenpäin edes sen kummemin katsella. Omasta mielestäni tämä on se pitkittyessä hieman tylsäkin osio, jossa katsellaan nähtävyyksiä, otetaan kuva jokaisesta hienosta rakennuksesta, koska niin pitää tehdä ja sitten ostetaan joku matkamuisto kuten magneetti tai shottilasi. Etenkin kylpyläreissussa otettujen kuvien määrä on kuitenkin moninkertainen suhteessa kaupungilla vietettyyn aikana. Kylpylässä kun ei puhelimen kanssa juurikaan saa heilua, ja siellä keskitytään rentoutumaan.

Aamupäivästä teimme checkoutin hotellista ja menimme pihalle odottamaan Ekun seuruetta, joka oli saapumassa Hampuriin. Useamman asuntoauton näin jo ennen oikean saapumista paikalle, mutta sitten hyppäsimme kyytiin ja matkustimme keskustaan. Asuntoauto jätettiin parkkiin sillalle, jossa oli pysäköintipaikka, vaikka kieltämättä paikka näytti siltä että saakohan tähän varmasti pysäköidä. Hampurin keskusta-alue toi vahvasti mieleen Venetsian (vaikken Venetsiassa kylläkään ole käynyt). Keskellä kaupunkia virtasi joki, jonka väliin oli tehty rakennuksia ja siltoja, joten vaikutti että vierekkäin meni kaksikin jokea.

Kävelimme keskustassa jonkun aikaa, kävimme tsekkaamassa Raatihuoneen ja sitten bongasimme jonkun mustanpuhuvan kirkon, joka oli tyyliltään jotenkin synkkä verrattuna normikirkkoon. Tornissa oli mahdollisuus vierailla, joten lähdimme käymään siellä 6e hissihintaan. Lippuja möi sen näköinen henkilö, joka olisi sopinut vallan mainiosti johonkin ”kiinnostaa tää juttu nyt ihan vitusti”-meemiin. Kirkontornissa käynti oli hieman pettymys, sillä näkyvyys oli sieltä heikohko ja korkeuttakin vain 70 metriä, mutta toki alhaalta näytti houkuttelevalta. Parempiakin näköalatorneja toki nähnyt. Tornista näkyi myös valtava määrä moottoripyöriä jonkun matkan päässä (aluksi luulin tornista käsin katsottuna tavallisiksi pyöriksi ennen kuin lähtivät liikkeelle). Ilmeisesti kaupungissa oli jonkunlainen Mogo-tapahtuma, eli joku uskonnollinen moottoripyörätapahtuma.

Tornista alas tultuamme moottoripyörät olivat lähteneet hyvän aikaa sitten liikkeelle ja niitä virtasi jatkuvalla syötöllä varmastikin 20-25 minuuttia niin että viimeiset vielä odottivat lähtövuoroaan. Jonkun arvion mukaan paikalla oli n.15.000 prätkää. Päivä oli aurinkoinen ja nälkäkin yllätti, joten menimme Perunakellari-nimiseen paikkaan (tai saksan kielellä tuo). Vaikka hampurilainen Hampurissa houkutti, ajattelin että kyllä se lasketaan jos syön sen Vabalissa, vaikka se onkin laitakaupunkia ja tässä vaiheessa tilasin wieninleikkeen, joka oli kyllä erinomainen. Kiertueen loppupuolella tuli eripuraa tyttöystävän kanssa, joka lannisti omaa fiilistä, kun lähdimme kohti kylpylää. Asuntoauton taakse oli joku pysäköinyt kivasti noin muutamankymmenen sentin päähän, joten itse tuskin olisin autoa saanut tuosta tilanteesta mihinkään, mutta onneksi kuskin pysäkistä lähtötaidot paremmat.

Vabali Spa Hamburg

Matkaa Vabaliin oli arviolta 15-20 kilometriä keskustasta, ja pääsimme sinne asuntoauton kyydissä, ennen kuin Ekun seurueesta osa jatkoi matkaa takaisin kohti Tanskaa. Saavuimme alkuillasta paikalle ja asioita oli miellyttävä hoitaa, kun respassa puhui selkeämpää englantia. Olin varannut hotellin kylpylän kanssa neljäksi yöksi. Hintaa tälle varaukselle tuli noin 900 euroa, eli hieman päälle 200 yö kahdelta henkilöltä. 50e per yö oli peritty etumaksuna, ja loput maksettiin vasta lähtiessä huonelaskun kanssa. Lähtöpäivän rahatilanne hieman stressasikin, sillä yhtiölaina -ja vastike lähtisi samana päivänä ja huolimatta muutamasta kivasta kasinovoitosta ennen reissua ja Branen myynnistä osakesalkusta olin junassa kussut ns. löysät tililtä pois. Jouduinkin myymään lisää osakkeita varmistaakseni rahan riittämisen.

Hotellihuone oli siisti ja avara, mutta siellä vietetty aika jää luonnollisesti hyvin vähäiseksi kun muutaman kymmenen metrin päässä on kenties ainoa paikka (muiden kylpylöiden lisäksi toki), jossa allekirjoittanut usein unohtaa puhelimen ja läppärin ruudut helposti koko päiväksi. Unirytmini oli poikkeuksellisesti erittäinkin hyvin kohdillaan sopivasti reissun aikana, joten väsynyt olo iski kylpyläpäivän jälkeen ja aamulla olin virkeänä. Olin juuri reissun alla korjannut pahasti perseellään olleet unirytmit valvomalla yhden päivän putkeen.

Saimme respasta kaksi pyyhettä molemmille ja kylpytakit. Lisäksi huoneessa oli kaksi pyyhettä, jotka kylläkin siivoojat kävivät epähuomiossa pöllimässä jossain vaiheessa. Vaihtopyyhe päivän aikana tulee usein kylpylöissä tarpeeseen. Reppuun oli pakkautunut joltain aiemmalta reissulta släpärit, johon oli tarttunut jotain ruokatahraa, joka näytti paskalta. Tämä toimi kuitenkin erinomaisena tunnisteena saunoissa tai altaissa käynnin jälkeen, että erotin omat jalkineeni muista mahdollisista samankaltaisista.

Ensimmäinen ilta meni aiemmin tulleen riidan takia hieman vaisuissa tunnelmissa, mutta kun saatiin sovittua niin seuraavat päivät oli mukavampia. Kuten aiemmat kylpylät, myös täällä alastomuus oli normaalia. Vabaleissa kävijäkunta on kenties pääosin hieman nuorempaa kuin muualla ja mielestäni Vabalien saunamaisterit erottuvat ulkonäön puolesta edukseen. Saunashowt eli aufgussit ovat hieman tylsähköjä, ja näissä Hampuri ei oikein erottunut edukseen. Aufgussien jälkeen jaettavat extrat, kuten juomat ja mehujäät loisti poissaolollaan ja mitään showmeininkiä näissä ei ollut. Toisaalta se ei rennosta ja erittäin relaxoivasta ilmapiiristä tunnettuun paikkaan ehkä niin sopisikaan.

Aufgussit oli mielestäni kohtuu pitkästä kestosta huolimatta aika mietoja, eli vain yksittäisessä showssa, (jossa aurinkon polttama iho alkoi kuumassa saunassa todella ilmoitella palamisestaan) oli lopussa kiire pois saunasta. Tämä on itselle ihan kelpo juttu, pystyi kovana jätkänä ylimmälläkin lauteella monet showt istumaan ilmeenkään kummemmin värähtämättä.

Vabalien miinuspuoli on etenkin kokiksen osalta erittäin pienet koot. Coca Cola oli lisäksi korvattu Fritz-kolalla (etenkin Ekulle iso juttu), joten tilattujen kokisten määrä putosi reilusti aiemmista reissuista. Sen sijaan opin tykkäämään weisbierin mausta, kuin myös uusi suosikkijuoma Black Hugo tuli tilattua monta kertaa. Myös weisbierit olivat mikkihiirikokoa verrattuna esimerkiksi Erdingin vastaaviin. Ruoka ravintoloissa on erinomaista, joskin lista on hieman niukahko, eli neljän päivän vierailun aikana tietyt samat ruoat tuli tilattua useampaankin otteeseen. Täällä toteutui lopulta se hampurilainen Hampurissa tavoitekin. Vabaleissa myös juomien vieminen altaaseen oli kielletty, ilmeisesti syynä oli riski sille, että juoman kaatuessa tulisi kalliiksi.

Kuvan lähde: Vabali Hamburg (Facebook), omien kuvien ottaminen kylpyläalueella ei sallittua

Hampurin Vabali oli arkkitehtuuriltaan samankaltainen kuin muutkin Vabalit. Jäi vaikutelma että samoista palikoista oli koottu kokonaisuus, mutta palikat oli vain eri järjestyksessä, eli jostain mistä on tottunut menemään Berliinissä ulos ei päässytkään, vaikka pohja muuten näytti samalta. Vitsailinkin Ekulle, että tämähän on kuin Doomista (olemme siis pelailleet aina aikaa viettäessämme Suomessa Doomista tiettyä moderoitua versiota, jossa on yksi kenttä jossa on tuotu monelle tutusta Shareware versiosta useampi kohta pohjasta, mutta ovia ei löydykään tutuilta paikoilta ja palat ovat ihan eri paikoissa). Melko sokkeiloiselta paikka alussa tuntuikin, ja useammassa kerroksessa kiemurtelevat käytävät niin ulkona kuin sisällä aiheutti eksymisiä vielä loppupuolella reissuakin, mutta pääosin paikat löytyi jo huomattavasti nopeammin.

Aiempien Vabalien tapaan kylpylä-alue oli täynnä aurinkotuoleja, sisätiloissa nojatuoleja, lepotuoleja, vesisänkyjä, takkahuone -tai muita rentoutumistiloja, ravintola-alue, useampi lämpöallas eri kerroksissa, yksi isompi allas jossa oli kylmää vettä, sisätilan vilvoitteluallas ja toistakymmentä saunaa, jotka ei toki erikoisuudellaan erotu samaan tapaan kuin Erdingin saunat, mutta lampötilat näissä vaihtelee ja saunoja on ulkona ja sisällä. Kolme saunaa oli näköalasaunoja, kaksi näistä sisällä ja yksi ulkona. Sisäsaunoista etenkin panoraamasauna on rentouttava ja siitä avautuu näkymä koko piha-alueen yli. Ulkosaunasta sen sijaan avautuu näkymä sammakkolammelle, ja muista Vabaleista poiketen täällä oli mahdollisuus uida myös luonnonlammessa, joka oli kylläkin laatoitettu pohjasta. Sammakot kurnuttivat lammen reunassa erittäinkin kovaäänisesti ja hyppivät kasvillisuuden seassa, mutta reunaa lukuunottamatta lampi oli hyvin uimakelpoinen.

Kuvan lähde: Vabali Hamburg (Facebook), omien kuvien ottaminen kylpyläalueella ei sallittu

Tyttöystävä viihtyy vähemmän saunoissa ja enemmän altaissa ja auringossa, joten itsellekin tämä reissu meni hienosta kelistä johtuen normaalia enemmän aurinkotuolilla loikoillessa, vaikka sopivissa väleissä kävin sitten aufgusseissakin. Kuuma aurinko poltti olkapäitä aurinkotuolilla ja altaassa veden läpi, ja aurinkorasvasta huolimatta repun kantaminen Saksasta pois tullessa oli aika hellää. Poltin myös polveni ja vatsaa. Pimeä tuli vasta noin iltakymmenen aikoihin, joten tunnelmallinen valomeri jäi hyvin lyhytaikaiseksi reissun ajoittuessa kesäkuulle.

Helsinki Casino

Torstaina oli aika lähteä kohti koti-Suomea. Hintaa ruoille ja juomille tuli vähemmän mitä pelkäsin, sillä kokonaislasku oli vain hieman päälle 1100e kahdelta hengeltä aiemmin maksetun 200e päälle. Kohtuu leväperäinen juominen ja syöminen ei siis lopulta kustantanut juurikaan 100e per päivä enempää kahdelta yhteensä. Mielenkiintoisena lisäyksityiskohtana hinta olisi ollut muistaakseni parisen sataa kalliimpi, mikäli olisi ottanut paketin, johon kylpylä sisältyy myös lähtöpäivälle. Enemmän EV:tä olisi siis ollut ostaa irtolippu, mikäli lähtöpäivänä olisi halunnut jäädä kylpemään.

Takaisin mennessä otimme taksin, koska maaseutualueelta navigointi lentokentälle olisi voinut olla kohtalokastakin jos suunnistusvirhe olisi tullut kiireessä. Taksi maksoi noin 55e, joten annoin taksikuskille 70e ja vaadin kympin takaisin. Vaikka taksi oli tyyris niin mieluummin näin kun lennolta myöhästyminen.

Olin varannut Helsingistä vielä kaksi yötä, sillä perjantaina pelattiin Suomi-Slovenia matsi, huipputärkeä karsintapeli, johon oli tulossa täysi tupa stadikalle. Otin lennon torstaille, että perjantaina lennon jälkeen ei tulisi kiire ja hoppu. Hotellin respassa oli tungosta ja säätöä, mutta lopulta löytyi huone meillekin. – Pikkuveli oli tulossa myös peliin Joensuusta, joten olimme päättäneet käydä kasinolla. Ensimmäinen kerta hänelle. Kaivoin lähtökuopan nettikasinolla, jossa otin useammankin tarjouksen (Saksassa en pelannut yhtään) ja kuoppaaminen jatkui livebläkäpöydässä. Ennen kasinolle menoa kävimme Burger-festareilla maistelemassa parit hyvät purilaiset ja siitä peleille. Veli voitti viereisellä paikalla ja itse hävisin, joten alkoi jo paskatuuri nostattamaan otsalohkoon painetta. Kävin ensimmäistä kertaa Helsingin kasinon pokeripöydässä, mutta kortti ei oikein sielläkään käynyt. Alussa kassa hiipui pikkuhiljaa, vaikka pelasin varovasti ja kun lopulta sain ensimmäisen voittoni, oli stack jo hiipunut 200 eurosta noin 70 euroon, mutta ensimmäisellä voitolla voitin KT vs K8 tilanteessa lähes triplauksen ja homma jatkui. Lopulta tipahdin suoraan nolliin, kun päädyin tilanteeseen AK vs JJ vs 99 (josta 99 en saanut hävitä ettei stack mene kokonaan). Sopivaa korttia ei tietenkään tullut ja pelit loppui kuin seinään. Rumassa kuopassa hotellille.

Suomi-Slovenia

Perjantaina oli hidas aamu, viivyimme hotellilla pitkään, ja viimeistään siinä vaiheessa mahdolliset Lintsillä tms. käynnit saattoi unohtaa, joskaan ajatus todennäkösesti pitkästä jonottamisesta ei muutenkaan kiehtonut. Kävimme syömässä pizzeriassa ja sitten lankakaupassa (tämä idea ei minun toiveesta), mutta tyttöystävälle nuo erilaiset langat ja värit vähän kuin pelit minulle.

Suomen peliin ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin. Stadikka täyttyi ja faniyhdistyksen laulu kuului selvästi toiseen päähän stadionia. Hieman kuuma stadionilla oli ja totta kai se rivi, jossa itse istuin reunassa oli tyhjillään pitkälle pelin alkua, joten luonnollisesti kaikki lappasivat siitä ohi liian myöhään ja tauolla sama rumba uusiksi. Paikoilta ei ollut ihan paras näkyvyys etenkään toiseen päähän, mutta tunnelma ja tilanteet välittyi kuitenkin hienosti ja näissä matseissa jokaisen pallonhallintatilanteen elää jotenkin eri tavalla kuin normi futismatsissa. Jolle räjäytti katsomon ensimmäistä kertaa 13. minuutin kohdilla ja sen jälkeen ottelu muuttui pikkuhiljaa puolustustaisteluksi. Tolppalaukauksista huolimatta Suomi selvisi tauolle johdossa.

Tauolla en lähtenyt itse mihinkään, koska luultavasti en olisi ehtinyt kuin käydä käytävällä kääntymässä. Onneksi ei kusettanut samalla tavalla kuin blackjack kasinolla. Toinen puoliaika jännitti todella paljon. Antmanin tekemä maali helpotti jännitystä ja kireä fiilis rentoutui itsellä hieman. Pelit elää niin tunteella, mutta nyt alkoi tuntua, että tästä saattaisi tulla voitto. Samoin 400e vedosta 2,63 Suomelle, mutta Huuhkajat on yksi joukkue, josta fiilikset saa kyllä ilman vetojakin. Vasta muutamia sekunteja ennen loppuvihellystä uskalsin tuulettaa voittoa. Olen nyt käynyt kolme Huuhkajien peliä paikan päällä ja voittoprosentti säilyi yhä 100%. Aiemmat pelit olivat edellisten EM-karsintojen Bosnia (2-0) ja Kreikka (1-0) matsit.

Pelin jälkeen suunnistimme ratikalle, joka ei onneksi ollut yhtään täynnä, kuten pelkäsin. Ajoimme ratikalla Pataässän lähistölle ja siitä Säätytalon ohi kulkiessamme huomasimme ison hevosenpaskaläjän. Joku oli siihen viereen laittanut lapun ”Hallitusohjelma” ja nuoli osoitti paskaläjään. Totesin että nyt on menny vasemmalla tunteisiin. Pataässässä pari tuntia karaoken merkeissä ja grillin kautta hotellille.

Kotiinpaluu koitti lauantai-aamuna ja junamatka meni leppoisasti, ja jälleen kuoppasin yhden bonuksen. Onneksi kotiin tultua karu kasinoputki sai hetken helpotusta kun joulupukkipeli antoi kivan lähes 1000x voiton. Seuraava reissu todennäkösesti syksymmällä kohti Saksaa, ja mahdollisesti Vabali Berliiniin tällöin, koska nämä on budjetiltaan hieman halvempia reissuja. Rahaa näihin palaa aina, mutta hauskaa ja rentouttavaa kylpylöissä on kerran kerrasta!