Koripallon EM-kisoja jouduttiin monen muun tapahtuman ohella siirtämään koronan takia, mutta hyvissä ajoin oli selvää että mahtavien Montpellierin ja Helsingin kisakokemuksien jälkeen myös nämä Eurobasketit pitää kokea paikan päällä, jos tilanne sen vaan sallii. Mahdolliset vaihtoehdot alkulohkon paikaksi olivat Milano (ITA), Tbilisi (GEO), Praha(CZE) ja Köln (GER) ja salaa toki toivoin, että reissaamisessa tutuksi tullut Saksa olisi Suomen alkulohkon paikka. Myöhemmin paikaksi valikoitui kuitenkin Tshekki, joten se otettiin ihan mielellään vastaan.
Pienellä alkuselvittelyllä selvisi että Tshekistä löytyy myös saunareissaamisesta tuttu kylpyläkulttuuri Aqua Palace-kylpylän muodossa, joten odotukset nousi kun tästä saatiin yhdistetty kylpylä -ja kisareissu. Suomen kaksi välipäivää mahdollisti näiden yhdistämisen siitäkin huolimatta että kylpylä sijaitsi vajaan 30 kilometriä keskustan ulkopuolella. Liput tuli hommattua hyvissä ajoin ja sitten vain odottamaan reissua.
Matka starttasi Kuopiosta, jonne menin jo elokuun lopulla pari päivää ennen lentoa. Ekun kanssa Doomin pelaamiset ennen lähtöä, sillä Pleikkari ei tällä kertaa lähtenyt mukaan. Keskiviikkona iltapäivällä lähdimme junalla kohti Lahtea ja siellä ajankuluna Marko ”Jarna” Jantusen leffaa katsomaan, joka oli ainakin omasta mielestä mielenkiintoinen pätkä. Lahdessa saunoimme ja yövyimme puolet yöstä Ekun siskon luona ja varhaisaamubussilla kohti Helsinki-Vantaata.
To 1.9. Lento Prahaan Erdingin kautta
Lentoyhtiönä oli Lufthansa ja olimme taktikoineet lennon noin 12h välilaskulla Munchenissa. Voi kuulostaa pitkältä, mutta kun tiedossa on lähistöllä oleva mahtava kylpylä Therme Erding niin ajan sai kulumaan siivillä, ja aika riitti mennä junayhteyksillä tänne. Erdingistä löytyy referaattia saunablogin aiemmista osista, joten eipä tässä muutoksia ollut sen kummemmin.
Kävin Erdingissä jo aiemmin kesällä hyvässä seurassa, mutta Ekulle tämä oli ensimmäinen kerta moneen vuoteen ja laitetaan seuraavaksi pieni referaatti muutoksista: muuten homma rokkaa entiseen malliin, mutta uikkaripuoli oli vallannut alueita nakkepuolelta muutaman saunan ja roomalaisen kylpylän (jacuzzeineen) verran. Yksi sydänravintolaksi nimeämämme punainen burgerpaikka oli menetetty myös tässä myllerryksessä uikkaripuolen alueelle sekä yksi sininen lepohuone ja ulkoallas. Uudet rajat saunamaailmalle alkoi aiempaa myöhemmin. Lääniä riitti kuitenkin edelleen. Aiemmin Russian Banja-saunassa soi Kalinkat yms venäläistyyliset biisit, mutta nykyään on siirrytty muihin ei-venäläisiin hitteihin ja shown nimi oli muutettu Wenik-shosta joksikin toiseksi, Birkens-jotain.
Erdingistä jatkoimme iltalennolla sitten kohti Prahaa, ja lentokentällä suomalaisten kanssa jutellessa saatiin viimeiset matkatipsit mm. Litacka-sovellus, joka kätevä matkustaessa julkisilla. Matka ei ollut kovin pitkä, ja myöhään torstai-iltana saavuimme ensimmäistä kertaa uuteen maahan, eli molempien maacounteriin napsahti +1. KFC:ltä evääksi tulinen mutta maukas kanaburger ja ensimmäiset silmäykset tshekkiläiskansaan antoivat ymmärtää että naiset muistuttaa profiililtaan jossain määrin venäläisnaisia hieman totisine kasvoineen ja laihoine kroppineen mutta iso osa naisista oli myös isokokoisia ja rotevia, kuitenkin erilaisia kuin suomaiset. Miehet olivat pääosin mörssäreitä, jotka ulkoiselta olemukseltaan näytti siltä ettei huvikseen kannata vittuilla. Tatuoituja, isokokoisia, parrakkaita. Ns. hiirulaiset näytti olevan tässä maassa vähemmistössä. Lentokentältä oli lentokenttähotellille matkaa noin 5km, joten lentokenttähotellin oma kyyti kutsuttiin hakemaan ja Ramada-hotelliin odottamaan ensimmäistä pelipäivää.
Pe 2.9. Israel-Suomi ja Sudenpesä
Hotelli vaihtui tiuhaan tahtiin tämän reissun aikana, joten aloilleen ei pitkäksi aikaa jääty. Ramada hotellista lähdimme hyvissä ajoin ennen iltapäivän 14.30 peliä, pistimme fanipaidat niskaan ensimmäistä kertaa ja lähdimme bussilla kohti keskustaa. Tässä vaiheessa myös ajattelin aktivoitua hetkeksi somessa ja aloin päivitellä IG-storyja, jota tulee harvemmin tehtyä normiarjessa. Vaikka itse olen todella huono suunnistaja niin onneksi Ekku ei ole, ja löysimme paikasta toiseen todella kätevästi. Tästä iso kiitos Ekulle. Hotelli löytyi helposti ja vastaan alkoi tulla selvästi sinivalkoista väriä, eli Prahaan matkanneen faniporukan koko alkoi hahmottua sitä selvemmin, mitä lähemmäksi kohdetta pääsi.
Hotellin aulassa oli kaljalla suomalaisia, ja vaikka hotellihuonetta ei vielä saanutkaan kuitattua, niin tavarat jätimme tavaransäilytykseen, joka tosin huolestutti itseä, kun ovi oli turistien saapuessa avoin kaikille: viekö joku spurgu arvotavarat kun ei sitä kukaan valvonut. Siispä tärkeimmät kamat safety-boxiin josta piti maksaa 20e pantti. Vaikka korunat onkin maan valuutta, niin tähän kelpasi eurotkin. Korunan kurssiin meni koko matka totutellessa, sillä yhdellä eurolla niitä saa noin 25, mutta eri hinnoissa piti miettiä päässälaskutaitoja, että paljonkas se olikaan. Pari kaljaa taisi maksaa Tshekin korunoissa hotellin aulassa hieman alle 200, eli euroissa 8e. Suomen tasolla halpaa, Tshekin tasolla kallista.
Lähdimme metrolla O2-areenaa kohti, ja sekä metrossa että areenalle johtavissa liukuportaissa sinivalkoinen väri alkoi olla jo enemmistössä. Ehkä Montpellierin kisoihin verrattuna jäin hieman kaipaamaan kannatuslauluja jotka raikasivat Ranskan kisoissa ratikassa melkein joka matkalla.
Areenan pihassa oli iso fanzone, jossa pelin alkua odottelevat fanit saattoivat tappaa aikaa. Täältä löytyi mm. koristeline kunnon alustalla ja liuta palloja sekä katsomot. Siellä porukka heitteli palloja ja loput porukasta koitti ottaa levypallot, jotta pääsisi itse heittämään, eli useampaa heittoa ei samalla pallolla putkeen saanut otettua. Flashscoren eli Livetulokset.comin tarjoavan kansainvälisen firman järjestämä heittokisa löytyi myös zonen laidalta. Laite oli samantyylinen mikä löytyy esim kylpylähotellien peliauloista monesti, eli siinä on liuta palloja ja kori johon pitää viskoa palloja tietyssä ajassa niin monta kuin ehtii, ja tasojen edetessä kori alkaa liikkua sivusuunnassa. Jos tässä nappasi parhaan tuloksen, pääsi heittämään 100.000 korunan puolen kentän heittoa, eli euroissa neljä tonnia. Vieressä flashscoren työntekijät keräsi huipputulokset ylös ja jakelivat ilmaisia vissyvesipulloja. Jonot oli yleensä kohtuu pitkät, joten kävin vain yhden kerran tässä kokeilemassa huonolla menestyksellä (mutta myöhemmin, en tämän pelin alla). Tuokin yritys antoi parhaan osumarunin juuri kun laite oli mennyt pauselle enkä tätä tajunnut…
Turvatarkastukset oli tehty huolella, eli areenalle ei menty ilman metallinpaljastinta, ja taskuista isommat tavarat meni metallinpaljastimen ohi laatikossa. Turvatarkastus veti kuitenkin hyvällä tahdilla porukan sisään, sillä vierekkäisiä portteja oli todella paljon. Areenalle mahtuu 20.000 ihmistä konsertteihin ja 17.000 lätkämatseihin, joten erittäin isosta hallista oli kyse. Hodarikojuja ja pizzapisteitä ja myöskin juomaa sai kuitenkin niin monesta eri kohdasta, että pahempia jonoja ei muodostunut kuin korkeintaan puoliajalla alkoholipisteellä näytti olevan tungosta. Myös vessassa oli jouheva käydä nopeasti.
Paikat oli Israel-peliin nurkasta, josta olin ottanut muut pelit, paitsi ne, jossa vastustajan fanikatsomo oli merkattu siihen kohdalle. Suomen fanikatsomo oli jo loppuunmyyty, joten paikat oli siitä vierestä. Paikalle tuli muutamia tuhansia sinivalkoisia. Laitoin matsiin Sasun pisteoverin, Madsenin levyoverin (5,5) ja Koposen syötöt alle 3 sekä Maxhunin pisteet yli 6,5. Voittajasta en vetoa ottanut, sillä kertoimet oli melko hyvin kohdillaan mielestäni, eli Suomi oli asetettu niukaksi suosikiksi.
Suomi aloitti hurjasti ja johti ottelua alussa selvästi. Kuten koriksessa usein käy, niin tässäkin pelissä voimasuhteet alkoivat tasoittua ja Israel teki kovan nousun ja puoliajalle mentiin tasoissa. Sasun heitot jäi vähäisiksi ja Madsenin levypallot myös, joten niistä tappiot alkoi varmistua. Maxhunin line oli kuitenkin auttamatta liian matala ja siitä otettiin osumaa. Pelistä saatiin thrilleri, sillä vielä lopussa hyvin Suomen näpeissä ollut peli luiskahti Israelin onnistuttua kolmosessa jatkoajalle. Jatkoajalla Petskun syöttöunder meni vielä pushiksi, Susijengi sai tarpeetonta ylimääräistä rasitusta ja ottelun kruunasi 2p tappio, joten melkolailla vitutus mylläsi pelin jälkeen. Pelissä paistoi vielä jotenkin se, että arvokisojen menoa ihmeteltiin liikaa, ja kaasu ei ollut täysin pohjassa. Koska Israel taisteli samoista sijoista Suomen kanssa, ja ennakkoasetelmana peli oli lähellä coinflippiä, sai tästä melkoisen harmitusboostin illalle.
Illaksi lähdimme tutustumaan Sudenpesäksi ristittyyn fanien kohtaamispaikkaan. Koripalloliitto oli saanut varattua pelkästään suomalaisfanien käyttöön Vltava-joen varrelta ravintolan, joka muistutti jossain määrin isompien kesähäiden pitopaikkaa. Ruokaa ja juomaa sai sekä isosta grilliteltasta tai ravintolan sisältä. Ravintolatyöntekijät olivat sonnustautuneet Sudenpesä-susijengikuoseihin mutta olivat paikallisia. Jollain tavalla baarimikkotyöskentelyn kokemattomuus porukasta näkyi; unohtelivat mitä kukakin tilannut ja homma ei toiminut erityisen nopeasti, mutta paikka oli todella viihtyisä ja kaunis. Grilliteltan vieressä oli isompi telttakatos, joka oli täynnä pöytiä, joiden vieressä oli penkit. Teltassa oli myös esiintymislava, jossa esiintyi bilebändejä ja väliaikoina Amanda Harkimo soitti DJ:nä biisejä, jonka tahtiin fanit tanssivat humalatilasta riippuen, eli mitä enemmän kello oli, sen villimpää meno. Kahvin koossa tshekkiläisillä olisi parantamisen varaa, sillä tilattuani kahvin tästä, oli kuppi kokoa ”nukkekodin teekestit”, eli hyvin pieni kahvi sieltä tuli josta ie montaa hörppyä saanut otettua. No oli se ehkä hieman nukkekodin teekuppia isompi mutta pieni kuitenkin. Huomasimme myös että esim. viinissä jos tilasi 100 korunalla (4 euroa) viinin niin siihen lorautettiin aika holtittomalla kädellä reilu annos muovimukiin sen kummemmin mittaamatta. Monesti annos oli 2-2,5 desiä tuohon hintaan ja kun 0,7l pullo maksaa sen vajaa 500 korunaa eli parikymppiä niin kyllähän tuossa EV:tä kertyy yksittäisinä ostaa.
Iltakympiltä meno siirtyi ravintolan sisälle, mutta tuolloin lähdimme kasinolle. Kasinoita on Tshekissä keskustan alueella vähän joka kadun nurkalla, sillä kilpailu vaikuttaisi olevan vapaata. Menimme ensimmäiselle kasinolle, ja valokuvat ja passit tarkistettiin. Pokerimerkit kolisi monessa pöydässä ja cash gamea pelattiin paljon. Blackjack-pöytiä oli auki vain kaksi ja ne olivat tupaten täynnä. Kolmas pöytä vieressä odotti tyhjänä, mutta ei siihen kukaan tullut, joten vaihdoimme toiselle kasinolle. Siellä pääsin pelaamaan ja 1000 korunan osto vaihtui 4500 korunan lunareihin, kun sattui hyvä runi. Olihan se ihan hauska pelata 500 panoksella jännittämättä sen kummemmin.
La 3.9. Suomi-Puola ja fanitapaaminen
Puola-matsiin panokset olivat tapissaan. Jos tämä matsi hävittäisiin, Suomi olisi hävinnyt molemmille pahimmille kilpakumppaneilleen ja jatkopaikkakin alkaisi olla kiven takana, kun taas voitolla tappelu kakkospaikasta eläisi täysillä. Jännittynein fiiliksin siis iltapäiväksi lähdimme hotellilta kohti O2-areenaa. Suomifanien määrä oli lisääntynyt huomattavasti, sillä moni oli varmasti eri syistä päässyt paikalle vasta tähän peliin. Peliin tuli arviolta 5-6k suomalaista ja tunnelmaa ei ainakaan puuttunut. Pelin jälkeen oli ennalta ilmoitettu että Susijengi järjestää fanitapaamisen, johon pelaajat tulevat paikalle Sudenpesään. Tämä jo perinteeksi muodostunut tapaaminen on siitä poikkeuksellinen, että kun se on järjestetty, on Suomi aina voittanut kyseisen päivän ottelunsa.
Tämän ottelun osalta ei jäänyt selittelyille sijaa. Suomi puolusti loistavasti Puolan ja hallitsi ottelua suvereenisti alusta loppuun. Loppulukemat 89-59 kertovat erinomaisesta onnistumisesta molemmissa päissä kenttää. Olimme olleet kahden vaiheilla menemmekö fanitapaamiseen, sillä Aqua Palace kylpylä oli varattu la-ma, ja tämä tarkottaisi, että kylpylät jäisi illalta väliin. Ensimmäistä kertaa areenalla kaikuivat ottelun lopussa Seven Nations Army-biisin sävelet valtavan yleisön voimin ja päätimme lähteä tsekkaamaan fanitapaamisen voitonhuumassa.
Sudenpesän teltta tuli täyteen faneja, ja jouduin itsekin hieman hankalassa asennossa seisomaan penkillä ja toinen jalka pöydällä. Susijengi jumittui ruuhkaan, sillä käynnissä oli joku isompi maraton kaupungilla, joka sulki reittejä. Loppumatkan sankarit tulivat kuitenkin kävellen paikalle ja keräsivät isot suosionosoitukset. Miro Little räppäsi, Sasu Salin osoitti karaoketaitojaan muokkaamalla Marraskuu-biisistä Markkaselle oman version Pohjoisen kuningas-sanoituksineen ja fanitapaaminen sisälsi mm. Markkasen, Dettmanin, Koposen, Kantosen, Maxhunin ja myös muiden haastatteluja. Kantoselta kysyttiin onko Susijengillä kovemmat fanit kuin Kauhajoella, niin pyysi tulla itse katsomaan Kauhajoelle. Vaikka Karhufanit tällä hetkellä taitaa Korisliigan parhaimmistoa olla, niin eipä määrässä varmaan mikään joukkue pääse lähellekään.
Lähdimme fanitapaamisen jälkeen bussilla kohti Aqua Palacea, ja sisäänkirjautumisessa kävi ilmi että klo 23 asti on mahdollista käydä kylpylässä, joten kävimme pikaiset saunomiset ja kylpylään tutustumiset vielä suorittamassa. Porukkaa oli melko vähän ja moni kietoutui arasti pyyhkeisiin toisin kuin Saksan saunoissa. Emme olleet ihan varmoja onko kulttuuri sama kuin Saksassa, vai tuleeko häiriköintisyytteet, jos alasti painelee menemään. Kun näki jonkun muunkin heittävän pyyhkeen nurkkaan, uskalsi näin tehdä itsekin. Alue oli ihan mukavan kokoinen, mutta ei kuitenkaan älyttömän iso.
Su 4.9. Välipäivä Aqua Palacessa
Sunnuntaina kävimme ensin aamupalalla, ja hieman pisti ravintolan ovella silmään ratsastuskieltomerkit. Mietin että häh. Myöhemmin tajusin että hotellin aulassa on jotain leikkihevosia rullilla. Aamupala oli ihan maittava ja sen jälkeen kohti Aqua Palacen tarkempaa syyniä.
Kylpylä sisälsi roomalaisen kylpylän alueen, ravintolan jonka aulassa sai pelata shakkia tai lautapelejä, alueen jossa oli suomalaistyylisiä saunoja ja ulkoalueen. Lisäksi oli uikkaripuoli, jossa oli melko iso vesipuisto ja enemmän lasten ja nuorten hälinää. Ravintolassa henkilökunta hengasi osittain pyyhkeet päällä, eli moni siellä olevista oli saunamaistereita, jotka pitivät show:ta. Ravintola mainosti päätuotteenaan ”Kotikalja”-tuotetta (suomeksi kirjoitettuna) ja alla luki Na Zdravi – Kippis, lisäksi listalta löytyi suomeksi suomalaisia ruokia kuten lohikeitto. Ainesosat oli kuitenkin tsekiksi, englanniksi ja saksaksi, mutta suomea ei muuten listoilta löytynyt. Suomi oli kuitenkin saunakulttuurinsa vuoksi esillä yllättävänkin selvästi. Kokista sai tiskiltä halvalla, ja sitä tuli kylpylässä juotua paljon. Osa saunashowsta oli ennalta varattavia, ja yhteen mentiinkin. Kyseessä ei ollut kuitenkaan varsinainen saunashow, vaan siinä mentiin makaamaan lepohuoneeseen ja kuunneltiin erilaisia rentouttavia ääniä jne. Tämä kesti hyvin pitkään. Jännä tunne kun samalla ajattelin yhtä sun toista, mutta myös rentouduin mukavasti. Kävimme myös hetken kokeilemassa vesipuistoa, mutta siellä ei kovin kauaa kuitenkaan viihtynyt.
Päivän välissä kävimme myös syömässä läheisen ostoskeskuksen vietnamilaisessa ravintolassa ja ostimme pientä purtavaa ja illaksi takaisin kylpylään. Iltaisin kylpylät usein ovat rentouttavia ja porukkaa oli sunnuntaina huomattavasti enemmän ja kulttuuri muistutti muutenin enemmän saksalaista, eli ujostelua oli vähemmän. Saunashowt olivat erittäin pitkiä, ja niissä oli musiikkia (joskin biisejä jotka ei niin tuttuja). Tämän vuoksi alalaudepaikka oli ihan hyvä valinta, vaikka löylyt ei itsessään kauhean kuumaksi yltyneet. Kylpylällä oli teema, jossa joka päivä joku saunamaisteri vetää jonkun leffan/sarjan (kuten Rajapaja tai 007) teemalla iltakasilta erikoisnäytöksen, mutta emme sunnuntaina vielä tajunneet tuota, joten se jäi käymättä ja jäimme odottamaan seuraavaa mahdollisuutta keskiviikkona. Tavallaan oli mielenkiintoinen näky kun shown jälkeen nätti maisteri riisui nahkavarsikenkänsä, peruukin ja sitten loput vaatteensa kun meni suihkuun ja viisi miestä istui poreissa vieressä. Mutta ei Keski-Euroopassa nämä liikoja ujostele. Välipäivä hujahti kylpylässä nopeasti, ja koska maanantain Serbia-peli oli vasta myöhäismatsi, niin maanantaille onnistuimme saamaan ilmaisen late checkoutin ja jatkoimme kylpemistä vielä maanantaina alkuiltaan.
Ma 5.9. Serbia-Suomi
Iltapäivä meni vielä kylpylässä ja ensimmäistä kertaa törmäsimme suomen kieleen kun myös muita suomituristeja oli saapunut paikalle. Tämän jälkeen siirryimme seuraavaan hotelliin, joka oli viiden tähden hotelli lähellä Sudenpesää. Hotelli oli vanhan oloinen, mutta siinä oli iso kylpyhuone ja huone oli muuten viihtyisä, mutta WIFI oli paska.
Illan Serbia peliin oli kovat odotukset, sillä Puola-voitto oli ollut niin vakuuttava. Tiesin toki että Serbia on kova, mutta fanien supportaama Suomi omasi mahdollisuudet. Menimme areenalle ja istuimme ensin yhden katsomonosan liian vasemmalle ja kuumotti kun ympärillä oli serbifaneja. Tässäkö pitäisi nyt kannustaa? Lopulta huomasimme että pitää siirtyä oikealle, ja siinä sitten kameramies pyöri edessä nätisti. Onneksi viereiset paikat oli tyhjiä, joten siihen hyppäsimme, kun ketään ei tullut ja näkymät oli paremmat.
Suomi aloitti pelin vahvasti, mutta 15-10 tilanteen jälkeen kentällä oli vain yksi joukkue. Serbia pelasi erittäin hyvää koripalloa, ja Suomelle ei jäänyt palaakaan 100-70 päättyneessä ottelussa. Mieleenpainuvaa oli kuitenkin että 30p tappion jälkeenkin Suomen fanit kiitti ja lauloi katsomossa minuutteja ja tuki omiaan. Tappio oli odotettu, mutta jälleen päädyttiin tilanteeseen, jossa oltiin pakkovoiton edessä, tai kisat saattaisi olla ohi jatkon osalta jo ennen päätöspeliä.
Pelin jälkeen hengasimme kaupungilla ja tutustuimme vanhempaan suomifaniin, jolle arvokisamatkat oli rutiinia, oli käynyt mm. Huuhkajien kaikki matsit. Kaverilla oli myös näkemystä vedonlyönnistä, vaikkei itse pelannutkaan. Mukava tuttavuus.
Ti 6.9 Suomi-Tshekki veitsi kurkulla-peli
Tiistaina pelattiin jatkopaikasta, ja peli jännitti todella paljon. Voitolla lohkokakkospaikka olisi hyvissä, tappiolla kisat olisi ohi mikäli Puola voittaa Hollannin päiväpelissä. Kävimme päivän turistikohteissa kaupungilla ja ostin jotain tuliaisia. Nähtävyytenä Prahassa on kaiketi joku kirkonkello, jossa 12 apostolia morjestaa tasatunnein. Kävimme tuon katsomassa, mutta enpä ehtinyt kunnolla katsoa mitään, kun ihan väärää kelloakin tuijotin aluksi. Ei niin iso ”spektaakkeli” mitä ehkä kuvittelin.
Kävimme myös syömässä mukavan oloisessa kotiruokaa tarjoavassa ravintolassa, jossa maksu suoritettiin syönnin jälkeen ovella.Apteekista sain apua kuralla olevaan mahaani, joten ei tarvinnut loppumatkaa jännittää, tuleeko väärällä hetkellä vatsanväänteitä. Tämän jälkeen Sudenpesään katsomaan Puola-Hollanti pelin loppu, joka kääntyi lopussa Puolalle Hollannin johdettua pitkään. Tulos tarkoitti sitä, että Susijengin oli pakko voittaa Tshekki illalla.
Otteluun tuli luonnollisesti tämän lohkon ennätysyleisö. Kauheasti ei tyhjiä paikkoja näyttänyt olevan, vaikka yleisömääräksi ilmoitettiinkin karvan päälle 10.000 ja 17k pitäisi mahtua. Välikatsomot (aitiot) oli tyhjiä mutta muuten oli lähes täyttä, en tiedä miten niihin rakoihin menee se 7k. Harmitti jo valmiiksi, että paikat oli valittu samasta kohti kuin Serbia-peliin, nyt kun tiesimme että kameramies peittää osan näkyvyydestä. Joku järkkäri tuli kuitenkin näyttämään meille, että voimme ottaa varapaikat eri lohkosta jos haluamme, ja sieltähän pelin näki oikein mainiosti.
Ottelu oli koko ajan Suomen hallussa, mutta silti jokainen Tshekin pyristely lähelle pelotti. Markkanen kannatteli Suomea ja pääsi myös vapariviivalle paljon. Suomi voitti ottelun 98-88 ja olo jatkon kannalta helpottui. Otteluiden mennessä keskinäisten osalta Suomelle suotuisasti, varmistui jatkopaikka jo tässä vaiheessa, ja käytännössä nelospaikalle putoaminenkin oli hyvin epätodennäköistä, ja varmistettiin Kreikan välttäminen.
Ke 6.9. Aqua Palaceen takaisin
Nukuttuamme kunnolla jätimme jälleen yhden hotellin taakse, ja palasimme Aqua Palaceen. Otimme Bolt-kyydin, joka oli osoittaunut käteväksi ja halvaksi tavaksi matkustaa, mikäli ei jaksa julkisilla seikkailla. Halvemmalla rottelolla kyyti maksoi vain noin 400 korunaa eli 16 euroa ja matkaa oli semmoinen 27km, joten ei voi valittaa. Tämä päivä hurahti kylpylässä ilman taukoja. Kokista meni, poreissa tuli istuttua reilusti ja useampi saunashowkin katsottua. Reissu alkoi olla ehtoopuolella, ja torstaina odotti enää sijoituksien kannalta oleellinen, mutta ennalta ei niin jännitystä nostattanut Hollanti-peli.
To 7.9. Suomi-Hollanti ja seksivälinemuseo
Suomi-Hollanti peliin tunnelma oli jonkun verran tippunut, sillä fanien määrä oli vähentynyt. Suomi oli ottelussa selvä suosikki ja Hollannilla ei ollut enää panostakaan. Suomi vei ottelua miten halusi ja Hollanti ei pystynyt haastamaan missään vaiheessa. Lopussa yleisö halusi vielä Petskun kentälle, koska Prahasta kotiin lentävät fanit eivät enää miestä parketeillä livenä näkisi. Koponen otettiinkin kentälle ja kävi vielä vapariviivalta pisteitä nakuttamassa.
Ottelun jälkeen meidän seuraava hotellimme oli lentokenttähotelli, joten reppu selässä menimme vielä kaupungille ja kävimme ajankuluksi seksivälinemuseossa. Siellä oli kaikenlaista entisaikojen härveliä, kuten polkupyörä jossa dildo hakkaa perperiin polkiessa, erikoinen love machine, joka kertoo miten kuumaa kamaa olet (sain itse tuloksen ”warm” eli keskitasoa). Äänet muistutti ihan kasinoslotteja kun se arpoi tuota tuoliin istahtaessa. Myös erilaisia siveysvöitä löytyi ja ukrainalainen kauko-ohjattava tankki, jonka päässä oli dildo.
Myös leffateatteri vanhan ajan tuoleilla sieltä löytyi ja mustavalkoporno siellä pyöri. Melko pieni paikka mutta muutamia ihan haukoja juttuja siellä oli. Sisäänpääsy oli sinne 12 euroa. Menimme syömään johonkin italialaistyyliseen ravintolaan ja ihmetytti kun työntekijöitä tuntui olevan joka puolella ja ruoat tuotiin useamman tarjoilijan toimesta jonossa kuin Aku Ankassa konsanaan luksusaterialla. Mutta ei ollut silti hinnalla pilattu tämä ja ruoka oli hyvä. Kävimme vielä vanhassa tsekkiläisessä pubissa katsomassa Tshekki-Israel pelin lopun, ja siitä vedot osui. Sitten lähdimme lentokenttähotellille, johon sai vielä yllättävän halvalla tilattua pizzaa. Koitin vielä puolitosissaan houkutella Ekkua Berliiniin ja olisin saattanut jatkopeleihin lähteäkin, kun hyvä paikka kyseessä, mutta suunnitelmat oli vain alkulohkoon, joten loput pelit sitten katseltiin kotisohvalta.
Pe 8.9. Reissun tylsin päivä
Paluumatkapäivä on usein reissun ikävin päivä. Hauskuus on ohi ja jäljellä vaan tympeää matkustamista. Lentokenttähotellilta lähdimme kyydityksellä 5km päässä olevalle kentälle ja kaveri paineli hurjaa tahtia mutkiakin suoraksi. Onneksi matka kentälle ei ollut pidempi..
Viimeiset tuliaiset lentokentältä ja Prahasta kohti Frankfurtin välilaskua. Frankfurtissa sitten lento myöhästyi, kun joku sai sairaskohtauksen ennen lentoa. Tätä selviteltiin siellä niin kauan, että jo lähtiessä ilmaan tiesin missaavani viimeiset junat Joensuuhun. Junan siirrot ja siskolle yöksi Keravalle (tulipahan pitkästä aikaa siellä käytyä) ja yksi tuliaisista siskonlapsille samalla. Lauantaina aamupäivästä ravintolavaunun maisemapaikalla sitten Joensuuhun mm. kasinoita pelaillen ja Ranska-Turkki thrilleriä seuraillen.
Hieno reissu oli, ja näitä pitää tehdä lisää. MM-kisat on melko kaukana, mutta pitää tätä ainakin harkita. Kotikisat 2025 liput pitää sitten ehdottomasti hommata!
Pieni varmaan tylsähkökin referaatti matkasta, mutta aattelin kuitenkin kirjoittaa 🙂