Saksan saunakiertue vol2 – pojat Alpeilla

Saunablogissa taas vedonlyönnistä irrottautumista ja reissutarinoita. Kaikki osat löydät täältä. Aiemmassa postauksessa käytiin kattavasti läpi ensimmäinen Saksan kiertue vuokra-autolla kun paahdoimme baanalla menemään uudenkarhealla Jaguaarilla. Tuon edellisen reissun kirjoitushetkellä oli jo toinenkin reissu tehty, josta olisi tarkoitus kertoilla enemmän tässä postauksessa. Tämän kirjoittaminen on muhinut pitempään, mutta ei ole saanut aikaiseksi aloittaa. Nämä reissut ovat olleet kerran kerrasta silkkaa timanttia, mutta jätettäköön nämä lyhyemmät perusreissut tästä välistä pois ja keskitytään tässä tekstissä tähän toiseen kiertueeseen. Tämä reissu on tehty elokuussa 2019.

Kiertueesta on tehtävä perinne

Länsi-Saksan reissu jätti hyvän maun. Autolla Saksassa eteneminen mahdollisti useampia kylpylöitä, jotka eivät sattuneet aivan sen kaupungin sisälle, johon lento saapui ja mietimmekin Ekun kanssa heti ensimmäisen kiertueen jälkeen, että tästä on tehtävä jokavuotinen juttu. Koska maacounteriin pitää saada samalla maita että voi sanoa itseään maailmanmatkaajaksi (noh, vielä en ole koskaan Euroopan ulkopuolelle uskaltautunut mutta silti), päätimme ottaa kiertueeseen mukaan Saksan naapurimaita, jotka noudattelivat samaa kylpyläperinnettä kuin itse kuningasmaa.

Suunnittelu lähti jälleen hyvin ylimalkaisesti asenteella, että mitään tarkkaa reittiä emme taaskaan tee, menemme paikkoihin, jotka tuntuu sillä hetkellä järkevältä, otamme sopivista paikoista hotellit vasta viime hetkellä ja poimimme jotain kiintopisteitä, joita reitti noudattelisi. Alustavaksi kaavioksi saimmekin siis reitin, jossa lento suuntautui jälleen Munchenin kentälle, tuolle jo niin tutuksi tulleelle tukikohtapisteelle, josta niin monta kertaa olemme jo levittäytyneet ympäri Saksaa. Tästä ajaisimme sitten Sveitsin kautta Liechtensteiniin ja tästä Itävallan puolelle. Alustava pläni oli selvä, joten matka olikin hyvä startata. Mukaan saatiin myös tuolloin 17-vuotias pikkuveljeni, joten tämä reissu tehtiin kolmistaan.

Matka alkaa Etelä-Saksasta, Erdingillä on hyvä aloittaa

Matkaan starttasimme tällä kertaa Kuopiosta, ja edellisenä päivänä kävimme katsomassa Kupsin europeliä Ilen, Ekun ja veljen (Sampi) kanssa, ja tässä pelissä huligaaneistaan tuttu Legia Varsova saapui Kuopioon vieraaksi. Huligaanit oli suljettu häkkiin, ja peli päättyi maalittomaan tasuriin. Muistaakseni vetokin osui tuossa pelissä kun lopussa Kups torjui rankkarin (jos se nyt oli tämä matsi), mutta puolalaiset menivät jatkoon. Huligaanifanit kävelivät perässä areenalta poistuessa, mutta mieliala oli heillä varmasti ihan tyytyväinen, joten ei jouduttu Ilen kanssa laittamaan porukkaa nippuun.

Seuraavana päivänä lento Muncheniin lähti ja matka sujui kommelluksitta. Erdingin kylpylä oli jälleen suunnitelmissa ensimmäisenä, onhan kyseessä varmasti yksittäisistä kylpylöistä se massiivisin. Tällä kertaa emme kuitenkaan ottaneet sieltä hotellia, vaan menimme lippuluukun kautta, mitä en ollut aiemmin tehnytkään. Erdingin kylpylä oli jälleen hintansa väärti, mitään uutta kerrottavaa ei kuitenkaan erityisemmin jäänyt mieleen, joten rentoutunein mielin lähdimme etenemään kohti ensimmäistä hotellia.

Ekku oli varannut ensimmäisen hotellin jostain maaseudulta, jonkun matkaa Erdingistä länteenpäin. Hotelli oli ilman respaa oleva koodisisäänpääsyllä toimiva hotelli, joten sitä lähdimme etsimään. Ajoimme jonkun huonekalutehtaan pihaan, johon navigaattori meidät ohjasi ja mietimme voiko tämä olla oikea paikka. Kai siinä kyltissä luki jotain huonekaluista, mutta väärällä kielellä. Paikka oli pimeänä mutta näytti kyllä jossain määrin ulkosivultaan hotellin tyyliseltä. Mietimme että ollaanko nyt oikeassa paikassa, kun kaikki oli pimeänä, mutta hetken siinä pyörittyämme löytyi sitten oikea paikka, pieni sivupolku kyseisen tehtaan viereltä vei takapihalle, jossa oli rivitalollinen ovia koodilukolla. Päästiin siis nukkumaan.

Bad Wörishöfen

Joku meistä, muistaakseni Sampi oli selvittänyt että keskellä Saksan ei-mitään aluetta lähellä Mindelheimin kylää löytyy kylpylä samalta firmalta, joka on Erdinginkin pystyttänyt. Tämä oli reilut 100 kilometria Munchenista länteen ja sinne suuntasimmekin seuraavaksi. Osa matkasta taittui jo ennen hotelliunia ja loput sitten aamulla. Mindelheimissä kävimme aamupalalla ja jätskillä ennen kylpylään suuntaamista. Kyseessä oli hyvin pieni ja viihtyisän oloinen pikkukylä/kaupunki.

Kylpylä oli melko tiivis ja pienehkön oloinen etenkin nakualueen osalta, mutta hyvin ”sisustettu” lukuisine palmuineen ja runsaine altaineen. Kylpylässä oli myös yleinen uikkaripuoli, ja joku teema siellä oli, että lauantaisin koko alue aukeaa nakkepuoleksi, eli uikkarit on kielletty. Tämä tapahtui kello kuudelta illalla. En tiedä miksi, mutta oli jostain syystä erikoinen fiilis kun kuulutus tulee kello kuudelta ja ihmiset alkavat keskellä uimahallia riisua uikkareitaan pois. Ihan kuin jossain Purge-leffassa kun alkaa ns. erilainen aika, vaikkakin teema ei aivan yhtä julma tässä ollutkaan.

Ensifiilis paikasta oli hieman ahtaan oloinen, mutta iltaa kohti moni paikka saa kuitenkin olon että tämähän on todella rentoa settiä, joten kyllä tästä erinomainen maku jäi kaiken kaikkiaan ja jos joskus sattuisi matkan varrelle, niin ehdottomasti käynnin arvoinen. Eri asia, onko tähän sijaintiin keskelle ei-mitään (kylpylän lisäksi) enää asiaa päätäkauten lähteä ajelemaan, joten todennäköisempää on että ei hetkeen tänne uudelleen saavuta, syynä sijainti. Kylpylä itsessään oli erinomainen.

Yöajelulla Saksan maaseudulla ja ”Hopeanvärinen pensas”

Rentouttavan kylpyläpäivän jälkeen lauantai alkoi pikkuhiljaa kääntyä pyhän puolelle. Olimme ajatelleet jättää hotellin varauksen ex-tempore varaukseksi, eli ajamme johonkin lähikaupunkiin ja otamme huoneen suoraan tiskiltä. Tämä oli virhe, paha virhe. Olimme alueella, jossa ei ollut ainuttakaan isompaa kaupunkia, ja emme olleet tajunneet, että pikkukaupungeissa ei yöpäivystystä ole. Ajelimme siis ristiin rastiin maaseudulla pimeässä vailla selkeää päämäärää. Mm. Ravensburgin palapelikaupunki oli hiljaa ja niin oli hotellitkin. Maaseudulla ajaessa alkoi vituttaa jo jossain vaiheessa. Broidi oli nukahtanut, Ekku ajoi ja minä heitin levotonta läppää.

Jossain vaiheessa puhe kääntyi muusikoihin ja heidän epämääräisiin sanoituksiinsa, joissa yleensä samat fraasit toistuu ilman kunnollista vastausta. Jostain syystä mieleen tuli Lauri Tähkän biisi ”Palavaa vettä”, jossa kysellään siis onko olemassa palavaa vettä. Heitin siinä että voisin tehdä vastaavan biisin vaikka tuosta hopeapensaasta, joka sattui juuri vilahtamaan ohi tien vieressä. Ja sitten tein, sanoitukset tuli kuin apteekin hyllyltä, ja melodia jäi kaikille korvamadoksi, joille tämän esitin:

”Pensas hopeanvärinen, mitä se kertoo meidän rakkaudesta,

pensas hopeanvärinen, mitä se kertoo meidän rakkaudesta,

pensas hopeanvärinen, on väri niinkuin haarniska ritarien”

Hopeanvärinen pensas, Habs

No tästä jäi hyvä inside juttu, kuvasin tuon seuraavana päivänä ajaessa vielä videolle, ja päälle toki hehkutukset siitä miten kova hitti tästä aikanaan tulee, ja puhukaa vaan pahaa pizzerioissa ja niin edespäin. Lisäksi toki pienet vuodatukset miten tällainen inspiraatio vaatii ajelurundin keskellä yötä Saksan maaseudulla, että tällaista timanttia saadaan aikaan. Sitten kun olen julkkismuusikko, ja minulta kysytään mitä se kertoo siitä rakkaudesta vastaan kysymykseen. Voin laittaa sen kuitenkin spoilereihin vain Ristikakkosen lukijoille.

[spoiler] Ei se tarkoita mitään [/spoiler]

Veljeltä jäi tämä ensiesitys näkemättä kun nukkui jo sikeästi Bemarin takapenkillä.

Rullasimme tuntikausia ja kilometrittäin maaseudulla, kunnes aamuyön tunteina päätimme, että sama mennä johonkin parkkipaikalle nukkumaan. Ajoimme jonkun kylän parkkikselle ja BMW:n penkin nojat alas ja unet käyntiin. Kyllä siinä unta sai muutaman tunnin, kunnes aamu kasin aikoihin Ekku heräsi siihen kun joku puli oksenteli ulkopuolella. Vähän aikaa siinä keräilimme ja päätimme lähteä läheiseen Konstanzin kaupunkiin ja siellä olevaan kylpylään, jonka oli tarkoitus aamuyhdeksältä aueta.

Konstanzin kylpylöissä

Aamulla saavuimme Konstanziin, joka on hieman Joensuuta isompi kaupunki lähellä Sveitsin rajaa, kuitenkin Saksan puolella. Kännykkä jo ajoittain kaappasi Sveitsin signaalit ja ilmoituksia siirtohinnoista tuli viesteinä. Konstanz sijaitsee Bodenjärven rannalla, ja sieltä löytyi parikin kylpylää. Aamulla menimme johonkin paikkaan, joka muistutti ehkä enemmän uimahallia kuin kylpylää. Tarkistuksen jälkeen (en muistanut enää ulkoa) kylpylän nimi oli Bodensee. Toistaiseksi ehkä huonoin paikka, jossa olemme käyneet (tosin kova kilpailu Berliinissä mersutalon katolla olevan Europe Spa-kylpylän kanssa). Muutama perussauna täälläkin oli, ja Suomen tasolla menisi peruskylpylästä, jossa toki Saksan säännöt.

Paikka oli vähän tylsähkön oloinen, ja muistaakseni tänne ei edes kokopäivälippua saanut, vaan aika oli rajattu. Jonkun aikaa oltuamme Ekku ja Sampi hävisi johonkin. Lopulta löysin heidät nukkumasta jostain lepohuoneen tapaisesta, ja itsekin siinä sitten useamman tunnin vetelin sikeitä. Bemariunet oli jättäneet hieman univelkaa, mutta onneksi kylpylä oli tasoltaan sitä luokkaa, että paljoa ei menettänyt vaikka suurin osa kylpyläajasta meni nukkuessa.

Varasimme Konstanzista yhdeksi yöksi hotellin su-ma välille, joten jäimme tähän rajan pintaan vielä hetkeksi. Jostain syystä muistikuvat tästä hotellista ei ole kovin tarkat, muistaakseni perushotelli, josta ei valittamista. Sampilla ei puhti riittänyt sille päivää enää kylpylöihin, mutta lähdimme Ekun kanssa kokemaan vielä toisen kylpylän, jotta päivän vaisuksi jääneelle kylpyläkokemukselle saataisiin paikkaus.

Tämänkään kylpylän nimi ei ollut painunut mieleen, joten se piti tarkistaa vielä Google-historioista ja oli nimeltään Bora. Kyseessä oli hieman erilainen kokonaisuus, jonka miljöö painottui ulkoalueeseen. Väestö oli pääosin korkeampaa keski-ikää ja vaikutti että puumat kävi täällä kuumana, ja jotain eroottista latausta lienee ollut ilmassa. Kävimme täällä uimassa myös järven puolella, kun se mahdollisuus poikkeuksellisesti tarjottiin. Myös suomalaista tunnelmaa pääsi maistelemaan savusaunan tyyppisessä isossa saunassa. Juoma maistui täälläkin hyvältä ja vaikkei sisäalueita juuri ollutkaan, oli kylpylä omanlainensa ja sitähän näillä kiertueilla haetaan; erilaisia kylpylöitä, erilaisia kylpyläkokemuksia, rentoutumista. Hyvä maku jäi ja tästä olikin hyvä lähteä hotellin pehmeille lakanoille hirsiä kiskomaan.

Sveitsinleikettä Sveitsissä

Maanantaina matka jatkui rajan yli Sveitsiin. Sveitsi oli kallein maa, jossa olen käynyt ja siellä pitempään viihtyvä tarvitsee paksun lompakon. Tämä tuli selväksi jo rajalla, jossa vaadittiin autoon tarra, joka oikeuttaa teiden käyttämiseen. Ei ihan halpa ollut sekään lyhyestä visiitistä, mutta sellainen ostettiin ennen rajan ylittämistä. Muuten rajan ylitys oli hyvin muodollinen, ja mitään tehotarkastuksia ei toki tehty. Ajelimme Sveitsissä Zurichiin ja huomasimme, että jo parkkeeraminen maassa on tehty erittäin kalliiksi. Kylpylöitä Sveitsistä ei oikein järkevältä etäisyydeltä löytynyt, joten tästä tuli välipäivä kylpylöistä.

Lunastimme hotellin ja ihmeen vaikeaksi oli tehty avaimien saaminen, mutta pienen säädön ja parin puhelun jälkeen löysimme avainlaitteeseen koodin jolla pääsimme sisään. Kallis hotelli ja sisällä haisi kuselle. Kusen haju on muuten sellainen asia hotellissa/kylpylässä tai missä tahansa, että sen muistaa. Jos jossain haisee kuselle, muistamme sen kyllä, ja täten Sveitsi jää erityisesti mieleen kusen hajuisena maana. (vinkki hotellitirehtööreille että huolehtikaa ettei hotellissanne haise kusi). Myös Europe Spa:ssa aikanaan haisi kusi. Luvattua lisäpetiäkään ei ollut, joten jouduimme kolmistaan nukkumaan yhdessä parisängyssä. Vettä satoi ja ukkostikin, joten vähän ankea fiilis jäi kaikin puolin maasta.

Kävimme Zurichin keskustassa matkamuistokierroksella ja ei tällainen ns. normaali reissaaminen itselle sovi, jossa painetaan kadun päällä kilometrikaupalla ilman erityistä päämäärää. Hiostus selässä ei tunnu kivalle ja pitkin poikin kävely. Kuvailin maisemia kun kameran reitin tielle käveli kaksi misukkaa ja perseet sopivasti videolle. Sampi kääntyi juuri katsomaan minua sillä hetkellä ja mietti vaan että ”jätkä kuvailee härskisti perseitä”. No jos sattuvat tielle tulemaan niin en valita jos ne siinä näkyvät, vaikka alkuperäinen tarkoitus olikin kuvata ihan kaupunkimaisemia.

Zurich oli muuten ihan kelpo kaupungin näköinen ja jossain rantaravintolassa kävimme syömässä pihvit. Oli muuten kallein pihvi, jonka olen tilannut, muistaakseni 38 frangia ja frangin kurssi hyvin lähellä euron kurssia. Totta kai sveitsinleike-tyyppinen, jotta sveitsinleikettä Sveitsissä tuli toteutettua.

Liechtensteinissa eli Vaduzissa

Lähdimme tiistaiaamuna kohti Itävaltaa, ja reitti suuntautui niin, että maacounteriin saadaan myös piskuinen Liechenstein, joka sijaitsee Sveitsin ja Itävallan rajalla siinä välissä. Kyseessä on 30.000 asukkaan valtio, joka menisi täysin yhdestä Keski-Euroopan pikkukylässä. Liechtensteinin pääkaupunki on Vaduz, mutta jäi hieman epäselväksi onko olemassa Liechtensteinia, joka ei ole Vaduzia. Kyseessä yksi harvoista maailman maista, jolla ei ole merenrantaa, ja yhdelläkään sen naapurivaltioista ei myöskään ole.

Lähestyessä Liechtensteinia alkoi maisemat käydä vuoristoiseksi ja pitkiä tunneleitakin oli vähän väliä porattu läpi vuorien. Maisemat olivat todella upeita, ja kameralla mittasuhteet eivät samalla tavalla pääse oikeuksiinsa mitä livenä. Liechtenstein ei ollut suoraan tien varrella, vaan pieni pätkä piti ajaa sivutielle, joka vei vuorten läpi Vaduziin. Valtio näytti todellakin kuin pikkukylältä, jota ympäröi vuoret joka puolella, joten maisemat litukkalaisille on ainakin kohdillaan. Mikäs siellä muuten asuessa, mutta hinnat oli kyllä härskisti ihan sitä Sveitsin tasoa, ja heillä oli käytössä myös Sveitsin frangit. Hyvänä esimerkkinä esim McDonalds hinnat (kultaisia kaaria tuli käytettyä tälläkin reissulla ahkerasti etenkin myöhäisruokailuissa). Siinä missä Sundae-jäätelö maksoi Saksan ja Itävallan mäccäreissä yhden euron, sai täällä pulittaa siitä noin neljä frangia eli lähemmäs neljä euroa. Samaa kallista hintalinjaa noudatteli myös muutkin hinnat.

Liechtensteinin reissu jäi ohikulkuvisiitiksi, Mäccärireissun lisäksi lyhyt kiertely, ja kylä oli nopeasti katsottu läpi. Rheinpark Stadionin ohikin ajelimme, vaikutti hyvin pieneltä perusstadikalta, joita esim. pienempi Veikkausliigajoukkue saattaisi käyttää. Samana päivänä matka jatkui vielä läpi upeiden alppimaisemien kohti Itävaltaa, joka oli omiin mieltymyksiin jo huomattavasti mukavampi valtio.

Alppien keskellä Alpenthermessä

Liechtensteinista etenimme saman tiistaipäivän aikana Itävallan puolelle. Olimme ottaneet hotellin pienestä Reutten kylästä, joka sijaitsi lähellä hiihto -ja alppilajeista tuttua Garmich-Partenkircheniä ja Innsbruckia. Mitä pidemmälle Itävaltaa kohti ajoimme, sitä enemmän maisemat alkoivat käydä vuoristoisemmiksi. Tiet toki etenivät tasaisina ja mutkaisina lukuisine tunneleineen, mutta ympärille avautui erittäin hienot maisemat molemmin puolin tietä, kun pilvien peitossa olevat vuoret ja niiden väliset laaksot maisemineen tulivat verkkokalvoille.

Tässä huomasi myös tuon mainitsemani kuvauksellisen ongelman – vaikka kuinka yritti ottaa maisemia kameralle, eivät ne samalta näyttäneet kaksiulotteisessa kuvassa, miten ne avautuvat kolmiulotteisena. Vuorten korkeus lässähti ja perspektiivit menivät vituralleen.

Hotellin ikkunasta avautui upea vuoristonäkymä, mutta lisää maisemia ja kumpareita lähdimme ihailemaan Alpenthermen kylpylään, joka oli keskellä alppeja sijaitseva kylpylä, jossa oli saksalainen teema, mutta itävaltalaiset maisemat. Monessakin mielessä.

Kylpylä oli kooltaan pienehkö, mutta sitäkin tunnelmallisempi. Toisessa kerroksessa oli lepohuone, sitten löytyi useampia sisäsaunoja, jossa oli aika mukavan oloisia saunoja ja hyvinkin viehättävää kävijäkuntaa, joka aiheutti saunan kuumuuden lisäksi muitakin huh huh-fiiliksiä. Sisätilat oli kuitenkin pienehköt ja siellä ei oikeastaan altaita edes ollut. Ulkona oli isompi ulkoallas ja piha-aluetta kiersi useammatkin eri tavalla sisustetut saunat, joissa oli jälleen omat erilaiset sisustuksensa. Täällä hengaillessa mietin että näistähän voisi alkaa tehdä arvosteluja samaan tyyliin kuin kasinoista konsanaan. Arvostella saunat, altaat, saunameisterit, kävijäkunta ja showt yms. Tämä idea jäi kuitenkin piippuun, mutta kyllä tämä taas viihdyttävyydeltään meni sydämiin ja maistui parin nihkeämmän saunapäivän jälkeen. Jossain saunassa oli joogaaja ja toisessa saunashown jälkeen saimme piiskaa. Tämähän ei tietenkään ollut mitään BDSM-seksihommaa vaan ihan vaan porukka meni jonossa alasti saunashown jälkeen pihalle, jossa saunameisterit hakkasivat vastalla selkään. Jälleen jotain erilaista, mitä ei ole aiemmissa tullut vastaan. Hauska idea ja toimiva.

Saunan jälkeen vielä yötä myöten pizzalle pizzeriaan, jossa juttelimme joidenkin paikallisten kanssa ja unille alppihotelliin. Aamulla kävimme vielä muutaman tunnin pikavisiitin uudelleen Alpenthermessä, ja olihan se hieno paikka, jota voi suositella, jos matkalle sattuu. Sitten lähdimme ajelemaan Itävaltaa itään päin.

Wörgler WasserWelt

Edessä oli noin muutaman tunnin ajomatka, kunnes pysähdyimme seuraavaan stoppiin, joka osui matkalle. Kyseessä oli Wörgler WasserWelt-niminen kylpylä, josta emme oikein tienneet mitään, mutta ajattelimme että samahan se on kokeilla. Ilman odotuksia menimme kokeilemaan tätä vesipuisto-saunamaailma yhdistelmää.

Kyseessä oli lopulta ehkä erikoisin paikka missä olemme olleet, joka sisälsi taas uusia kokemuksia. Alkuvaikutelma oli, että paikka oli hieman sekava ja ahdas, hieman sokkeloinen. Mitään isoja tiloja ei ollut, mutta erilaisia roomalaisia saunoja löytyi ympäriinsä, ja jonkunlainen allaskin, jonka vieressä hajanaisesti ihmiset makaili lepotuoleissa. Kuten monessa muussakin paikassa, alussa emme saaneet tästä oikein mitään irti.

Saunashowt oli hyvinkin harvassa eli niitä ei montaa ollut, mutta se saunashow, joka täällä koettiin jäi lopulta yhdeksi mieleenpainuvimmista. Ennen tätä aufgussia mietimme mikä labyrintti saunan ulkopuolella on, jossa kävellessä seinästä ja katosta tuli suihkuja. Sitten saunashown alettua istuimme lauteilla ja alussa se vaikuttikin aika normaalilta perusshowlta. Sitten seurasi tauko, ja väliaikaohjeet annettiin saksaksi. Porukka pihalle ja kävivät kiertämässä tuon labyrintin jonossa, jonka jälkeen hieroivat jotain saunan ulkopuolella olevaa jauhetta itseensä. Mietittiin että ei tuollaisia tarvita ja jätimme väliin. Sitten kun palasimme lauteille ajateltiin, että sama mennä tuonne ylälauteen perimmäiseen (kuumimpaan nurkkaan). Sitten Ekku bongasi saunameisterin esittelystä saksaksi että lämpö voi nousta 140 asteeseen. Siinä vähän mietittiin että mitä tästä tulee ja meisteri pisti hard rockin pauhaamaan täysillä ja alkoi hullun lailla hakata löylyä kiukaalle. Siinä alkoi rasva käristyä toden teolla, mutta mietin että en kyllä ensimmäisenä saunasta ole lähdössä pois. Rokki pauhasi ja sen tahdissa kestin kun lämpö alkoi nousta kunnolla. Löylyn heiton ohella lattiatasossa oleva meisterikin meni kyykkyyn ja me rokin tahdissa kestettiin. Sitten seurasi ajatus että mitähän mahtoi olla se jauhe, jota muut laittoi. Oliko se joku suojajauhe. Mietin että en todellakaan halua Sauna-Timon kohtaloa ja kunnia antoi periksi ja luikin lauteelta Ekku ja Sampi perässä. Hetken päästä alkoi muutakin porukkaa valua lauteelta, mutta kyllä tämä ehkä se härskein show toistaiseksi oli. Viileäallas maistui tuon jälkeen ja ihonsiirroltakin vältyttiin.

Täällä oli myös vesipuistoalue, jossa oltiin uikkarit päällä. Täällä pääsi kokeilemaan Roope-Sedän ansaluukkua, eli vesiliukumäki, johon lähtö tapahtui niin että lattia tipahti alta ja luisu alkoi tyhjän päälle. Jännä tunne mahanpohjassa ja kova slide. Jossain saunassa oli iso punainen nappi, joka oikein houkutteli painamaan. Siinä oli jotain tekstiä saksaksi, ehkä ”hälytys”. Maltoin olla kuitenkin painamatta.

Erdingin kautta kotiin

Keskiviikko oli tehokas päivä, sillä ajoimme lukuisia kilometrejä ja ehdimme käydä kaksi kylpylääkin. Yötä myöten lähdimme vielä kohti Saksaa, ja ajoimmekin taas pitemmän pätkän kylpylältä Munchenin lähistölle asti, jossa oli hotelli viimeiseksi yöksi lentokenttähotellista. Reissu oli jälleen hyvä päättää tuttuun ja turvalliseen Erdingin kylpylään, josta matka alkoikin ja jossa kävimme vielä ennen iltalentoa torstaina. Tästä jäi vielä erinomainen fiilis, vaikka olimmekin kylpeneet koko viikon, ja illalla Munchenin kentällä vielä kiireiset lounaat, jossa hieman sai kuumoteltua, ehtiikö tilaukset ennen lennon lähtöä. Ehti ja palasimme Suomeen yötä myöten. Seuraava reissu oli jo suunnitteilla Hollanti-Luxemburg-Belgia akselille, ja lähtö tottakai Saksasta, ehkä Dortmundin matsi siihen kylkeen. Hollannin kävimme kokeilemassa juuri koronan alkaessa pikaisempana reissuna jo ennen varsinaista kiertuetta, mutta seuraavaa reissua olemme tämän koronaviruksen takia vielä odotelleet.