Robert Heleniuksen ja puolalaisen Adam Kownackin edellisestä kohtaamisesta on kulunut jo pitkälti yli vuoden verran. Suomalaisen tyrmäysvoittoon päättynyt ottelu ajoittui nimenomaan niille hetkille, kun koronavirus laittoi enemmän tai vähemmän koko maailman säppiin. Voisi sanoa niinkin, että meno- ja tulomatkat Atlantin valtameren ylitse olivat muutenkin kuin nyrkkeilyä tai kuljettua suuntaa ajatellen täysin päinvastaiset.
Jo tämä New Yorkissa käyty kamppailu oli sellainen, että sitä pidettiin Heleniuksen uran kannalta kahtia jakavana. Selvän altavastaajan aseman vuoksi tappio ei olisi automaattisesti tiennyt sitä, että ura laitetaan pakettiin tai sitä uutta nousua pitäisi jälleen kerran lähteä hakemaan liki täysin tuntemattomia nyrkkeilijöitä vastaan, mutta suurta takapakkia se olisi tarkoittanut joka tapauksessa. Tiedämme varsin hyvin, että ammattinyrkkeilyssä voi pärjätä vielä viidennelläkin vuosikymmenellä, mutta sen varaan on tuskin kukaan laskenut paljoakaan.
Kun palaamme ajassa taaksepäin 2010-luvun taitteeseen, niin se oli suomalaisessa nyrkkeilyssä upeaa aikaa. Edeltäviin ja seuraaviinkin vuosiin mahtui historiallisia voittoja ja otteluita, mutta lopulta Helenius oli se nimi, josta muodostui jopa yksi koko vuosikymmenen seuratuimmista suomalaisurheilijoista. Kansa eli vahvasti mukana Heleniuksen nousussa kohti maailman kärkeä ja vakavien loukkaantumisten ja valmentaja- sekä tallivaihdosten myötä ura saattoi näyttää jo miltei paketoidulta.
Vuosikymmenen jälkimmäinen puoli menikin sitä uutta nousua tehdessä. Siinä missä Suomessa on pian kuusi miljoonaa keihäsvalmentajaa sekä jääkiekkotuomaria ja -asiantuntijaa, niin näinä vuosina samaa pystyi sanomaan myös ammattilaisnyrkkeilystä. Syystä taikka toisesta harvan suomalaisurheilijan uraa on kommentoitu niin kärkkäästi, mutta ainakin jälkiviisaana voi sanoa, että Helenius on laittanut jauhot suuhun epäilijöille. Tässä kohtaa nämä juhlasaleissa ja kellareissa käydyt ottelut onkin helpompi käsittää. Olisiko silloin edes paljoakaan suurempiin otteluihin päässyt, ja jos olisi, niin kuka tietää vaikka se seuraava tappio olisi sinetöinyt uran.
Mistään maailmanmestaruudesta on turha puhua, eikä paljoa edes uneksia, mutta maailmanmestaruusottelu ei missään nimessä ole täyttä utopiaa. Me kaikki tiedämme sen, että Kownacki on myös uusintaottelussa selvä ennakkosuosikki, mutta suomalaisen aseet ei varmaankaan ole reilussa vuodessa kadonneet niin täydellisesti, etteikö yllätykseen olisi edelleenkin mahdollisuudet. Se taas olisi lähes kuin viimeinen niitti sille, että se uran suurin ottelu olisi tiedossa myöhempänä ajankohtana. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että vastaan asettuisi kukaan kolmesta suurimmasta nimestä, mutta tilanne olisi kuitenkin sellainen, mitä ei tämän maan nyrkkeilyhistoriassa olla nähty, vaikka tällaista on odoteltu jo vuosia sitten, kun Helenius pudotti entisiä maailmanmestareita yksi toisensa jälkeen. Jos taas toisen kohtaamisen lopputuloksena on tappio, niin ei sekään olisi täysin varma päätös hienolle uralle, vaikka takapakkia tulisikin. Todennäköisempää on kuitenkin, että niitä otteluita on jäljellä yhdestä kolmeen ja kuka tietää onko samanlaista nyrkkeilijää nähtävissä tässä maassa tai edes Pohjoismaissa vuosikymmeniin.
- Ottelu: Adam Kownacki (20-1-0) – Robert Helenius (30-3-0).
- Aika ja paikka: 09. lokakuuta, Las Vegas, T-Mobile Arena.
- Muuta: Samassa illassa myös Tyson Fury vs. Deontay Wilder.
Päivitys 09/2021: Muokattu uudet päivämäärät.
Tuolla illassa Adam mattoon laskemaan lampaita, niin aletaan puhua oikeasti siitä kymmenen vuotta sitten aloitetusta projektista kohti maailmanmestaruutta!
Las Vegas, niin odotettavissa varmaan aamuyön matsi Suomen aikaa?
Jos nyt sitten vihdoin toteutuisi lokakuussa tämä. Ihan muutama kerta siirretty perhana ja edelleen epäuskoinen fiilis toteutuuko vai ei :/